perjantai 29. toukokuuta 2015

Sulhanen näyttelyssä

Pilvin tuleva sulhanen kävi viime viikonloppuna Helsingissä olevassa KV-näyttelyssä.
Elvis oli mielissään kun sai omistajaltaan jakamattoman huomion ja pääsi esiintymään kehään.


      Kuva: Kaisu Henttonen


On tuo Konnunkodon Elric Melnipone minun silmääni kaunis.
Miehekkään roteva, joka tasoittaa sopivasti kroppaa kun Pilvi on pikkuinen. Elvis on myös ihanan rauhallinen kun narttu on kaikkea muuta.


                            Kuva: Kaisu Henttonen


VET2, ERI, SA
Arvostelu:
"Erittäin hyvän tyyppinen, hyvä ilmeinen pää. Erinomaiset korvat. Riittävä kaula. Erinomainen rintakehä ja eturinta. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Hieman kaareva lanne. Takaliikkeet ok. Hieman leveä edestä. Hyvä jäntevä kunto. Erinomainen luonne."


    Kuva: Kirsi Hotanen

tiistai 19. toukokuuta 2015

Aurinkolan pentuja katsomassa

Maanantai aamuna kahvia koneeseen ja auton rattiin. Suuntana Nastola.

Sain viime viikolla kutsun ja tietysti otin sen vastaan, koska pääsin nuuskuttelemaan pentuja. Ihanaa! Pennut ovat aina niin ihania ja eihän sellaisesta voi millään kieltäytyä!
Aurinkolan kennelin pennut kutsuvat!

Matka meni aamusella mukavasti, eikä liikennettä Lahdentiellä ollut kovin. Perilläkin olin vähän sovittua aikaisemmin ja ovikellon soitto kertoi, että oli oikeassa osoitteessa. Göötin äänestä ei voinut erehtyä.

Kaikki pienet lähes 5,5 viikkoiset pennut olivat todella reippaita ja omatoimisia. Reippaasti kipittivät jo rappuja ulkona alas terassilta nurmikolle ja takaisin.

Nuppineuloja varpaissa

Yksi pentu oli erilainen. Splay-pentu, joita myös sammakko pennuksi kutsutaan. En ollut ennen itsekään nähnyt sellaista. Poika oli sisarustensa tapaan kovin aktiivinen vipeltäjä, vaikka olikin erilainen kropaltaan kun muut. "Vallu" näytti litteämmältä ja leveämmältä kun muut. Etu- ja takaraajat olivat erilaisessa asennossa kun sisaruksilla. Voisin kuvailla länkisäärisen näköiseksi edestä ja takaa, Vallulla eivät takajalat siis pitäneet pienenä vaan ne olivat kun sammakolla ja sillä lailla yritti mennä eteenpäin, potkimalla.
Kasvattikoti on asian suhteen ollut hyvin aktiivinen ja pennun kävelyä treenataan joogamatolla, joka on kumia eikä luista. Harjoituksiin kuului myös kävely kapeassa laudoista tehdyssä kujassa, jossa jalat eivät päässeet leviämään. Sitä tehtiin viikko. Olen nähnyt pojasta videoita ensimmäisten viikkojen ajalta ja kehitystä on tapahtunut varsinkin viime aikoina, mikä on todella hienoa!


Minä ja Aurinkolan Akseli (splay pentu) 

Yläkuvassa on siis sammakkopentu. Vallua piti seisottaa, mutta pomppasi "kurre"-asentoon ja puri sormea. Eikä siinä voinut muuta kuin nauraa. Olen hyvin pahoillani asiasta kuten näkyy ;) Tarkkaavainen huomaa, että raajat ovat selkeesti sivulla.

Erilaiset pennut ovat varmasti jollain tapaa arka asia jokaisessa rodussa. Aina ei voi syntyä täydellisiä pentuja, joskus vaan tulee erilaisia, ihan kun ihmisissä ja muissa eläimissä.

MUTTA, splay-pennusta hyvin todennäköisesti tulee aivan tavallinen terve koira. Joka elää täydellisen elämän. Uskallan näin väittää, koska yhdellä kaverillani on 12 vuotias göötti, joka oli sammakkopentu. Koskaan eivät ole raajat vaivanneet, eikä niiden takia ole tarvinnut lääkärissä käydä. Sitä paitsi, koira on edelleen elossa ja voi loistavasti iästään huolimatta.

En ole perehtynyt siihen, mistä tämä sammakkomaisuus johtuu, mutta lähi viikkojen aikana saan varmasti asiasta lisää tietoa ja tottakai se minua kasvattajana kiinnostaa. Mm. onko se perinnöllistä? Voiko koiraa käyttää jalostukseen? Mistä se johtuu? Senhän jo tiedänkin, että se ei vaivaa koiraa myöhemmällä iällä, kunhan oppii kunnolla kävelemään. Se tietysti kestää vähän kauemmin kun "normaaleilla" pennuilla.

Väsyneet pienokaiset: Aamu ja Lilli

Koirien kasvatus ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Tai onko se sitä koskaan?

Sadepilven ensimmäisestä pentueesta kuoli yksi pentu tapaturmassa, jonka takia meinasin jo heittää hanskat tiskiin. Tämä ei ole mun juttu, enkä minä pysty tähän, koska olen paljon tavallista ihmistä tunteellisempi. Sain kumminkin niin paljon tukea ja kannustusta jatkaa eteenpäin, että otin hanskat naulasta ja jatkan eteenpäin ennen seuraavaa putoamista kuoppaan, jolloin tarvitsen taas sitä tukea. Niitä tulee taatusti lisää, varmaan eri muodoissa. Iloja ja suruja on varmasti matkan varrella ihan riittävästi.

Tämä pentue on Aurinkolan ensimmäinen ja Hanna on varmasti myös käynyt oman vuoristoratansa ja miljoona kysymystä on varmasti vielä vastausta vailla. Pitää vain kysyä kokeneemmilta kasvattajilta, jotka tähän asti ovat auttaneet meitä noviiseja kasvatus työssä, ettei meidän tarvitse yksin hakata päätä seinään.

Sitten kun minäkin jo jotain tiedän ja osaan, laitan saman kiertämään. Autan muita alkuun.
Itse asiassa olen jo niin tehnytkin. Minä olen saanut apua ja ohjausta ensimmäisiin näyttelyihini ja olen päässyt jo opastamaan sekä auttamaan muita alkuun siinä ja muissakin asioissa.
Jos en jotain tiedä, niin otan selvää.


Haluan vielä kiittää Hannaa, 
että sain kirjoittaa Aurinkolan Akselista "Vallusta" 
ja kertoa pienestä poikapennusta, 
joka ei vielä ole samanlainen kun muut, 
mutta se aika koittaa, kun Vallu on siihen valmis.


Kuva: Hanna Virtanen
Vallu (4 viikkoa) kävelylaatikossa

torstai 14. toukokuuta 2015

Hajukoulutusta

Minä kun kovasti tykkään sienistä ja syksyisin olen jatkuvasti koirien kanssa metsässä sienireissuilla. En niitä tosin kovin paljon tunne. Herkkutatti, suppilovahvero ja kanttarelli ovat kopasta yleensä löytyneet. Kanttarelli on usein sellainen, joka tuolla samoillessa jää sammalistoon piiloon, vaikka onkin keltainen. Kun sitten piti hajukoulutukseen miettiä jotakin, niin se oli kanttarelli. Meillä onkin opettajana varsinainen hajukoulutus ekspertti, joka tietää tästä alasta aivan valtavasti.

Teline pilttipurkeille, jotta pysyvät paikallaan.
Tälläisen telineen sain kaverin mieheltä viinipullo palkalla.

Ensin opeteltiin yhdestä pilttipurista kanttarellin hajua ja sitten otettiin teline käyttöön ja sieltä pitää haju löytää. Myöhemmin sitten jätetään purkit pois. Totesin heti alkuun, että pelkkä sana: hyvä ja namin antaminen, ei ole tarpeeksi nopeaa palkkausta ja opetin naksun. Ehkä opetus ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaan, mutta kyllä tuo Tuisku tietää sen tarkoituksen.

Hajun Tuisku löytää helposti purkkien joukosta ja nyt pitää opettaa ilmaiseminen, että mistä se haju löytyy. Mielenkiintoista puuhaa ja ällistyttävää, kuinka nopeasti koira oppii.

Nysä löytänyt suppilovahveron ja menee maahan.


Susu löytänyt hevosenkengän ja saa namin.
Susu ei vielä kunnolla osaa löytöään merkata.
Mutta taitavasti etsii jo ulkoa.


Meillä on aina hajuharjoitusten päätteeksi leikkituokio. Susu ja Nysä ovat siskokset ja ovat kovia leikkimään kahdestaan. Tuisku kyllä juoksee perässä, mutta sen mielestä Stig on aivan ihana ja sen seura on aina tervetullutta.

"Tuis-tuis", "Susu-Petteri" ja "Nyspe"


Tuisku ja Stig


Voin kertoa, että tämän kuvan eteen tehtiin töitä.
Miten saa kolme sähköjänistä pysymään sekunnin paikallaan? Ei mitenkään.

Toivottavasti olemme edenneet hajuharjoittelussa loppukesästä niin pitkälle, että mulla on sellainen sienikaveri, joka kertoo kanttarellien kasvupaikan. Sitä päivää odotellessa :)

lauantai 9. toukokuuta 2015

Sadepilven B-pentue suunnitteilla!!

Meillä oli tänään treffit. Minulla ja Pilvillä.
Lähdettiin käymään Helsingissä ja syy on Päivi P:n hän kyllä itse tietää miksi ;) Osoitan syyttävän sormeni taas siihen suuntaan.

Meillä oli siis tapaaminen ja kävimme vierasilla. Pilvi pääsi tutustumaan miesehdokkaaseensa ja oli hyvin tyytyväinen emäntänsä valintaan. Mitään kova äänisiä vastalauseita ei  tullut.
Konnunkodon Elric Melnibone "Elvis" on aivan ihastuttava herra. Rauhallinen ja kovin miehekäs. Tasoittaa hienosti Pilvi Pikkaraisen luonnetta ja on sopivan roteva.

Meillä on siis pentu suunnitelmia ja olenkin ollut tässä viime aikoina ihan täpiöissäni asiasta. Hittolainen sentään, että olen aivan liekeissä!! Wu-huu!!



Elvis, minä ja Pilvi

Helsingissä oli ihana aurinkoinen ja lämmin päivä. Olokin oli hyvin aurinkoinen. Niin minulla kun Annella.

Elviksestä vähän vanhempi kuva


Elviksen tämän päiväinen kuva. Ihan ei ole nappi otos, mutta saanee kelvata.

Kyllä siinä helposti hurahti pari tuntia koirien tutustuessa, meidän kahvitellessa ja aika tuntui rientävän. Koirien omistajatkin tulivat hyvin juttuun ja sitähän riitti ja olisi riittänyt vaikka iltaan asti. 

Tästä ihastuttavasta yhdistelmästä löytyy tarkempia tietoja Sadepilven kotisivuiltä. Etusivulla on suora linkki. http://sadepilven.esy.es/ 

Olen kamalan pahoillani blogin lukijoiden puolesta, mutta joudutte kestämään tätä minun hehkutustani jatkossa. Empäs olekkaan pahoillani!!! :D 

Pitäkäähän peukut ja tassut pystyssä, että meillä tärppää sitten loppu kesästä!!