Loppuvuoden juttuja

Tammikuun 30. päivä olin varannut Pyrylle silmälääkärin.
Pyryn silmät kuvattiin ekan kerran syksyllä 2011 sen ollessa noin 3,5 vuotias. Tampereella silmälääkäri löysi sieltä jotain kummallista, jota ei osaa tulkita.
Tämän epämääräinen diagnoosi jäi mieltäni kahertamaan ja varasin "kunnon" lääkärille ajan, joka todella tietää gööttien silmistä jotain.
Ajettiin siis keväällä 2012 Kirkkonummelle. Pyryllä todettiin alkava kaihi ja verkkokalvorappeuma sairaus, joka on gööteillä perinnöllinen ja jota yleisesti kutsutaan lyhyesti J175.
Nyt oli kulunut edellisestä käynnistä aikaa pyöreesti 2.5 vuotta, joten ajattelin että on taas aika. Sairaudet eivät onneksi silmissä ole paljon edenneet, vain vähän.

Pyry antoi vuonna 2009 verinäytteen professori Hannes Lohen tutkimusryhmälle, joka tutkii tätä sairautta ja päivää aikaisemmin tuli postissa tulokset: GG
Joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että "koiralla on 18 kertainen riski sairastua retinopatiaan"
No Pyryllähän se oli jo todettu varmasti 2011.
Päivi Vanhapelto, joka kaksi kertaa on nyt kuvannut Pyryn silmät, oli tässä tutkimuksessa mukana kuvaamassa gööttien silmiä, joten hän varmasti osasi kertoa niistä kaiken tarpeellisen. Sairaus monesti tulee silmäkuvauksissa esille vasta sitten kun koiralla on pentuja jo tehty. Pyry on kivesvian takia leikattu uros, joten jälkeläisiä ei ole, onneksi voisin nyt sana.

Huojentunein mielin sieltä kotiin lähdettiin. Pyry näkee edelleen hyvin!


Seuraava päivä ei sitten mennyt ihan putkeen. Nimittäin meillä ei tuo koirien naamojen turvotus juttu jäänyt Tuiskuun ja Pilviin...
Pyryn naama turposi seuraavana päivänä, uuden vuoden aattona. Pojalla on ikää kohta 8v ja otti sille enemmän koville kun tytöillä. Aattona aamupäivällä naama oli turvonnut. Suuhun 1,5 kyytablettia. Illalla lisää kun ei vielä ollut palautunut ja aamulla vielä vähän.

Kännykkäkuva. Naama silloin kun se huomattiin.

Toivotaan, että tämä mystinen juttu ei enää toistu. Mitään muuta ei olla keksitty kun joku virus.
Kotiin ei hankittu mitään uutta, ei joulukukkaa, ei uutta ruokaa ihmisille tai koirille eikä edes uutta dödöä ihmisillä.
Pyry toipui kaikkiaan pari päivää ja oli sen jälkeen taas oma itsensä.

Sellaista tällä kertaa.