Taas niitä aamuja kun kello soi 4.30 ja edellisenä yönä on nukuttu vajaat 4 tuntia. Silmät ristissä suihkuun ja liian lyhyiden unien takia olo kuin krapulassa.
Auto oli illalla ajettu ulko-oven eteen ja lähes kaikki tavarat pakattu. Sitä ennen oli kaksi päivää raavittu yhdestä sun toisesta kaapista tarvittavia kamoja esille. Milloin ihminen oppisi laittamaan kaikki sillai että ne löytyvät tuosta vain ottamalla.
Kaksi mukia kahvia ja iltaisesta päätöksestä syödä kunnon aamupala, tuli "ei nyt vain maistu"- fiilis. Perinteinen juotava jugurtti matkalla sai kelvata.
Kolme koiraa autoon ja suuntana ensin Vantaa, josta piti hakea näyttely/trimmauspöytä. Facebook ryhmässä sellaista olin kysellyt, kaupat sovittiin ja maksu sekä nouto passasi myyjälle. Siinä ei tullut kiertoa yhtään matkaan ja Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalle oli vain 7 km matka.
On siinä kantamuksia, telttaa, häkkejä, timmauspöytä, näyttelytavaraa, taitettavia tuoleja, pic nic eväitä, kolme koiraa yms. yms. Onneksi on kunnon vetokärry, mutta silti sai hiki päässä touhuta kunnes kaikki oli paikallaan ja teltta kasattu. Huh! Onneksi oli vaihtovaatteet mukana.
Mutta tätä päivää oli taas vuosi odotettu!
Kavereita, ystäviä, vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia. Paljon asiaa ja naurua kuului päivään. Ihanaa!
Ensimmäinen koitos olikin sitten heti kello 10.00 kun juniorinartut astuivat kehään. Minä olin valkoisen tai siis cremen värisen gööttini ilmoittanut viralliseen luokkaan. Ai miksi? No ihan siitä syystä, että tuomarilla on saman ikäisiä koiria arvosteltavana yli kaksikymmentä ja paljon vertailukohtia, että uskoin saavani koirastani kunnollisen arvostelun. Kyllähän sitä sipinää kuului, että miksi tuo ei ole turistiluokassa, niin pikkullinnut kertoivat, mutta se ei minua kiinnosta vähääkään, eihän se koira muuten eroa muista kun värinsä puolesta.
Kehään mentiin reippaasti. Annoin mielessäni Tuiskulle miinuksia hihnassa vetämisestä. Sillä oli taas sellainen päivä, että kiire olisi ollut joka paikkaan. Muutamassa mätsärissä on käyty pentunäyttelyn jälkeen ja menivät hyvin. Muiden kanssa kehä kierrettyämme ja aikamme odoteltuamme, oli Tuiskun vuoro päästä tuomarin arvosteltavaksi.
|
Odotellaan pöydälle pääsyä |
|
Blondit odottaa valmiina tuomaria |
|
Pöydällä seisominen sujuu mallikkaasti, vaikka sitä ei kovin ole harjoiteltu |
Karen Gilliland ei lentoyhtiön sekaannuksen takaia päässyt lentämään Suomeen, mutta onneksi saatiin Suomesta tuomari paikalle, joka oli Hans Lehtinen
Arvostelu:
Tällä hetkellä hyvin kevyt runkoinen, mutta ääriviivoiltaan kaunis narttu.
Hyvä pääntyyppi. Seisoo hyvin raajoillaan. Liikkeet ok.
Väriltään vaalean kellertävä, mutta ei silti valkoinen.
JUN T
Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Tuisku sai virallisen näyttelytuloksen.
Rotumääritelmässä sanotaan, että valkoinen on hylkäävä väri, mutta siellä ei sanota mitään kellertävistä tai cremen värisistä. Virhe on vakava, jos valkoista väriä on yli 30% perusväristä.
Eli vakavan virheen takia Tuiskulle Tyydyttävä. Näin minä tuon asian ymmärrän ja sitä tuumattiin kehän jälkeen muutaman muunkin kanssa.
|
Arvostelun mukaan tyydyttävä, minulle täydellinen. |
Tuiskua seisotettiin tuomarin edessä todella kauan, mutta se oli järjettömän reipas siihen nähden, miten sen kanssa on harjoiteltu.
Ja kyllä. Olin pudottaa leukani nurmikolle, kun tajusin, että näin oli käynyt. Voi sitä riemun määrää. Siinä tuli heitettyä parit ylävitoset kehän jälkeen. Olo oli kuin lottovoittajalla.
Koirani ei ole vammainen, päävikainen, eikä sitä ole todettu silmäsairaaksi tai lonkkavikaiseksi, koska kuvauksissa se ei ole vielä käynyt. Se nyt vain sattuu olemaan erivärinen kun muut.
Pilvin vuoro oli sitten myöhemmin.
Pilvi on ollut äärimmäisen rasittava viime päivät kun sillä alkoi juoksu. Se vähäkin järjen ääni, joka sillä on ollut, katosi tyystin pari päivää sitten. Uroksia oli ympärillä jatkuvasti ja se ei olikein tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt olla. Päästää lähelle vai antaa hammasta.
Kehään silti mentiin. Hans Lehtinen arvosteli myös sen.
Arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Hyvärunkoinen narttu. Luusto saisi olla voimakkaampi.
Hyvä ilme. Kaunis kaula. Ylälinja saisi olla tasaisempi. Hyvä takaosa ja liikkeet ok.
VAL ERI
|
Tämän Pilvi osaa, pönöttänisen. |
|
Harjoittelija arvostelijakin kävi käpälöimässä |
|
"Pikkarainen" seisoo aina niin nätisti. |
Loppukilpailussa päästiin Pilvin kanssa vielä osallistumaan Bodeneis kasvattajaryhmään ja tulimme kolmanneksi
BIS KAS 3. Josta muistoksi jäi pieni pokaali
. Onnea kasvattajalle!
Pyry oli meidän porukassa viimeisenä sitten kehässä. Turisti luokkaan oli tänä vuonna ilmottautunut vain viisi koiraa. Se onkin ainoa näyttely, jossa me Pyryn kanssa käydään. Pitäisi kyllä käydä mätsäreissäkin kun se osaa käyttäytyä niin hienosti. Sillä oli oikein traivi päällä kehässä. Kehää juostessa ympäri sillä kesti hetken päästä hyvään rytmiin ja kun se löytyi, niin minun ei tarvinnut tehdä muuta kun juosta rinnalla ja antaa koiran ravata. Vitsi kun sen kanssa on ihana mennä. Se saa esittäjänkin tuntemaan itsensä todella taitavaksi.
|
Odotellaan omaa vuoroa |
|
Vähän huono kuva kun on niin suurennettu. Onnellinen koira. |
Turistiluokka oli toisessa kehässä ja siinä oli tuomarina Paula Rekiranta.
Arvostelu:
8 vuotias tyypiltään erinomainen uros. Hyvä pään pituus. Otsapenger voisi olla selvempi. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Erinomainen luusto. Vahva takaosa. Upeat liikkeet.
TURISTI 1
Kuva: Annaleena Sevillano
Pyry voitti siis turistiluokan. Voittoja on tullut aikaisempinakin vuosina 2011 sekä viime vuonna. Sanoinkin siinä tuomarille, että Pyry voitti viime vuonnakin ja hän vastasi "En yhtään ihmettele. On se kyllä niin komea uros. Harmi, että on turistiluokassa"
Joka tapauksessa, mä oon niin ylpee tuosta pojasta kun se pärjää epävirallisessa luokassa. Muistoksi saatiin taas uusi pokaali sekä ruusuke. Vielä niitä tuonne kaappiin mahtuu.
Meillä kaikilla oli pitkä, yli 14 tunnin reissu ja oltiin kotiin päästyämme aivan poikki.
Pyry ja Tuisku jäivät suoraan siitä vielä autoon ja heille laitettiin omia kamppeita mukaan, koska lähtivät samantien hoitoon.
Meidän mukaan erkkarista tuli myös Pilvin sulhanen ja toiveissa olisi lähipäivinä astuminen kunhan tuo Pilvi nyt ensin on siihen valmis. Elvis on kärsivällinen odottaja.
Pitäkää nyt peukkuja pystyssä, että juoksu on kunnollinen ja rakkaus syttyy ensi viikolla. Muutaman päivän päästä ollaan taas viisaampia sen suhteen.
|
Elviksen ja sen emännän tyylinäyte erkkarissa, jossa Elvikselle ERI |
KIITOS
Kaikille ihanille ystäville ja tuttaville,
joiden kanssa tuli vaihdettua ajatuksia, kuulumisia ja käden heilautuksia.
Oli kiva taas tavata.
Naurua, iloa ja muistoja jäi taas tästä mukavasta ja antoisasta päivästä.
Kiitos tätä kautta myös niille juttukavereille, jotka eivät ole Facebookissa.