lauantai 31. lokakuuta 2015

Pentusuunnitelmat keväälle 2016 valmiina

Olemme viettäneet tässä hiljaiseloa ja pörränneet kotinurkissa. Samalla on tullut mietittyä, että mitähän sitä jatkossa tekisi. Kyllä niin laittoi "närästämään" kun ultrassa Pilvi todettiin tyhjäksi. Ei siinä auttanut muu kun tirauttaa pienet pettymysten kyyneleet ja jatkaa eteen päin.

No, nyt on jatkettu eteen päin ja hyvän ystävän kanssa lyötiin päät yhteen. Alettiin miettimään, että Pilville pitää kyllä mies vielä saada. Ja siitä se sitten lähti. Viestiä menemään ja kysymään.
Olisi pohjoisempana sellainen komea, mukavan oloinen, nuori, viriili uros. Josko siitä olisi Pilvi Pikkaraiselle mieheksi. Kaikki tarpeelliset tutkimuksetkin oli tehty ja vähän enemmänkin MyDogDNA-testiä myöten. Ja vastaus oli myöntävä.

Eli meillä nyt on ihan oikeasti suunnitelma seuraavaan juoksuun jota odottaisin tulevaksi siinä huhtikuun alun tietämissä.
Ajomatkaa tulee 500 km yhteen suuntaan, joten proge-testit tehdään ainakin pariin kertaan, jotta menisi ajoitus nappiin. Ja sitten sata lasissa Ouluun. Ei vais. Ihan rajoitusten mukaan, luulisin.

Mutta asiaan. Pilvin sulhaseksi on valittu Kompiaisen Caamoksen Kaataja "Kamu"

    Kuva: Tanja Tolvanen

FI MVA SE MVA BY MVA RO MVA RO GR MVA

Syntynyt 18.11.2012
Silmät terveet, polvet 0/0, kyynärnivelet 0/0, lonkat B/C
selkä kuvattu terveeksi, jalostustarkastuksessa: Erittäin hyvä

Kamu viettää suhteellisen aktiivista koiran elämää ja haluaa käydä paljon metsälenkeillä ja mm. tokoilee. Kone ei hyydy, vaikka miten paljon mentäisiin. Forrest Gump, aina menossa. Nuorimies haluaa olla göötin tavoin kaikessa touhussa mukana ja satasella. Sitten kotona osataan myös olla ja rauhoittua. Nauttia vaan loikoilusta ja perheen muiden koirien sekä ihmisten seurassa.
Lyhyesti sanottuna: tervepäinen koira

Kuva: Ari Lavander                                                   Kuva:Ari Lavander
Kamu
Hyvän tuulinen veijari
               
Jos ja toivottavasti kun pentuja saadaan aikaiseksi, niin niistä tulee todennäköisesti aktiivisia ja rohkeita koiria, jotka tykkäävät ihmisten läheisyydestä ja ovat hyväluontoisia sekä leikkisiä. Omaa tahtoa niillä tulee myös olemaan sopivasti, ei mitään nössyköitä.
Pennut tietysti kasvatetaan rakkaudella hoitosedän ja siskopuolen aktiivisella avustuksella noin 9 viikkoisiksi. Mutta siihen haaveeseen on vielä aikaa.



Nyt saa pitää peukut, ukkovarpaat ja tassut pystyssä! Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee nappiin. Innoissaan tässä jo ollaan. Sekä minä, että uroksen omistaja. Koirista en tiedä, mutta eiköhän se innostus siitä ala kun Kamulle viedään keväällä juoksuinen narttu nokan eteen.
Vai mitä olette mieltä? ;)

Meinasi ihan unohtua! Herttinen sentään.
Kiitos Tanjalle, että saan tämän hienon uroksen Sadepilven B-pentueen isäksi.

tiistai 25. elokuuta 2015

Ajatuksia astutuksesta


Olen tässä miettinyt, siitä saakka kun Pilvillä oli nuo tärppipäivät, että kirjoitanko mieltäni askarruttavasta aiheesta tänne mitään vai en. 
Sitten ajattelin, että eikös tämä blogi ole myös ajatusten kirjoittamista varten.

Minulla on vasta vähän kasvattaja kokemusta ja Pilvin viimeisen juoksun aikana tajusin, miten tietämätön olen kaikesta. Muistakaa siis tätä lukiessanne, että olen täysin noviisi ja aivan alkutaipaleella näissä asioissa ja tämä on pohdintaa...

Pilvin juoksu kun alkoi, niin viikko sen jälkeen uros tuli meille lemmenlomalle ja muut koirat. Pyry sekä Tuisku, lähtivät muualle hoitoon. Ajatukset olivat vähän ristiriitaiset, mutta toiveikkaat, kun tiesin, että sulholla oli nuorempana ollut onnistunut astuminen ja viimeinen astuminen ei ollut onnistunut. Ajattelin kumminkin, että kyllä se "luonto tikanpojan puuhun ajaa" jos niin on tarkoitettu. En oikein osannut ajatella asiaa niin, että tulosta ei saada. En tiedä miksi, mutta luulisin sen johtuvan vain ylipositiivisesta odotuksesta. Tai jostain... 

No. Uros oli aivan ihana. Elvis oli oikein herrasmies. Sain tutustua koiraan kunnolla kun se oli tässä luonani koko viikon. Pidin todella paljon koiran luonteesta. Sulho oli kovin huomaavainen narttua kohtaan, eikä väkisin kingennyt selkään, jos se ei neidille sopinut vaan odotti kärsivällisesti oikeaa aikaa. Kun se oikea aika tuli, niin yritystä ei puuttunut. Uros pisti kaiken peliin, yritti ja yritti. Se oli parista sentistä kiinni ettei päässyt narttuun. Sitä ei voi tietää, johtuuko se iän tuomasta kropan kangistumisesta, tapaturmista toisten koirien kanssa vai mistä.

Hetket kuluivat, narttu seisoo valmiina häntä sivussa ja odottaa. Ja uros jaksaa yrittää, yrittää, yrittää ja yrittää. Seuraavana päivänä yrittäminen vaan jatkuu. Kumpikaan ei anna minun koskea itseensä. Hommat loppuvat samantien. 

Sitten alkaa hiipiä mieleen ajatus, että tästä ei nyt oikeesti tule mitään. Proge-testissä käytiin kerran ja sen perusteella alkaa epätoivo hiipiä puseroon. Juoksua oli odotettu puoli vuotta. Sitten kuulin pariltakin ihmiseltä illalla, että apua on saatavilla. On auttavat kädet, jotka vähän ohjaamalla saavat uroksen narttuun. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tälläistä apua voi olla saatavilla. Ei tullut pieneen mieleenkään! Taas oli yksi asia. joka oli minulle täysin uusi. Uros oli niin valtavasti yrittänyt, että mielestäni tämä kortti katsotaan. Aamulla soitto ja päivällä koirien kanssa kylään. Auttavista käsistä oli sen verran apua, että yksi "ruikkaisu" saatiin aikaiseksi, sellainen pikainen käynti sisällä. Sen jälkeen narttu oli sitä mieltä, että ei saa koskea. 
Pettymys. Riittääkö tuo? Harmittaa. Aika menee ohi. Mitä minä nyt teen?

Elvis oli tosiaan täällä viikon ja sitten puhalsin pelin poikki, kun näytti siltä, että tärppipäivät  olivat ohi.
Kun olin uroksen vienyt kotiin, niin sen jälkeen alkoi mielessä pyöriä paljon asioita ja kysymyksiä.

Jokaisen kasvattajan pitää varmasti laittaa itselleen määrättyjä rajoja. Missä menee minun rajani? 
Se pohdinta on vielä kesken ja jokainen astutus on erilainen.

Pitääkö uroksen pystyä astumaan itsenäisesti? Saako ihminen yhtään auttaa? (Jotkut rodut eivät pysty siihen luonnollisesti) Minä päädyin siihen, että tällä kertaa ihminen sai yrittää auttaa, koska uroskoiran seksuaalisessa vietissä ei ollut mitään vikaa. 
Saako nartusta pitää kiinni? Jos saa, niin kuinka paljon?
Miten suhtaudun keinosiemennykseen? Senkin voi tehdä emättimeen, joka vastaa astumista tai myöhemmässä juoksun vaiheessa kohtuun, joka tuntuu minusta epäilyttävältä ja jotenkin väärältä, että narttu "pakotetaan" tiineeksi.

Olen joutunut tämän kokemuksen jälkeen käymään läpi eräänlaisen tunteiden vuoristoradan. Eikä tämä ole vieläkään ohi. Sen tiedän, että en ole tehnyt mitään eettisesti väärin. En mitään sellaista, jota MINÄ en hyväksyisi. Ihan kaikkia keinoja pentujen saamiseksi en ole valmis tekemään. Sitä pitää pystyä nukkumaan yönsä rauhassa. Uusia ajatuksia putkahtelee välillä mieleen ja Pilvin ultra on vielä edessä. Minulla ei ole tällä hetkellä mitään veikkausta siitä, että onko pentuja tulossa vai ei. Jos niitä ei tule, niin odotellaan seuraavaa juoksua. 

Kokeneiden kasvattajien ja pitkään koirien kanssa touhunneiden ihmisten tuki on aloittelevalle kasvattajalle äärimmäisen tärkeää. Heillä on valtavasti tieto-taitoa, niin paljon, että eivät varmasti itsekään sitä tiedosta. Toivottavasti saan jatkossakin heiltä neuvoja ja apuja kun tulee mieleen jotakin kysyttävää.

Kävi miten kävi, niin olen saanut tutustua ihanaan uroskoiraan ja sen varsin mukavaan omistajaan, jonka kanssa varmasti pidetään jatkossakin yhteyttä.



Pilvi 2 vuotiaana.



torstai 13. elokuuta 2015

Vaaleiden gööttien tapaaminen Erkkarissa 8.8.2015

Meillä oli Erkkarissa treffit, valkoisten gööttien tapaaminen.

Oli hauska nähdä taas Igor (Konnunkodon Igor Isbjörn). Igor on väriltään lähes valkoinen ja Tuisku cremen värinen, jolla göötille tyypillinen valjaskuvio etujalkojen takana näkyy selvästi.

Oli aivan ihanaa kun saatiin ikustettua nämä kaksi samaan kuvaan kun ei tiedä koska tulee sitten seuraava tilaisuus. Kiitos Annaleenalle, että ehdit kuvaamaan! Vai mitä olette mieltä?


Kuvat: Annaleena Sevillano
Nuuh! Kuka sinä olet?



Igor 4 v oli niin ison jässikän näkoinen tuon Tuisku 1 v rinnalla



Niin samanlaiset ilmeet!



Onnellinen pikkukoira



Mielipide?

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Gööttierkkari 8.8.2015

Taas niitä aamuja kun kello soi 4.30 ja edellisenä yönä on nukuttu vajaat 4 tuntia. Silmät ristissä suihkuun ja liian lyhyiden unien takia olo kuin krapulassa.
 Auto oli illalla ajettu ulko-oven eteen ja lähes kaikki tavarat pakattu. Sitä ennen oli kaksi päivää raavittu yhdestä sun toisesta kaapista tarvittavia kamoja esille. Milloin ihminen oppisi laittamaan kaikki sillai että ne löytyvät tuosta vain ottamalla.
Kaksi mukia kahvia ja iltaisesta päätöksestä syödä kunnon aamupala, tuli "ei nyt vain maistu"- fiilis. Perinteinen juotava jugurtti matkalla sai kelvata.
Kolme koiraa autoon ja suuntana ensin Vantaa, josta piti hakea näyttely/trimmauspöytä. Facebook ryhmässä sellaista olin kysellyt, kaupat sovittiin ja maksu sekä nouto passasi myyjälle. Siinä ei tullut kiertoa yhtään matkaan ja Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalle oli vain 7 km matka.

On siinä kantamuksia, telttaa, häkkejä, timmauspöytä, näyttelytavaraa, taitettavia tuoleja, pic nic eväitä, kolme koiraa yms. yms. Onneksi on kunnon vetokärry, mutta silti sai hiki päässä touhuta kunnes kaikki oli paikallaan ja teltta kasattu. Huh! Onneksi oli vaihtovaatteet mukana.

Mutta tätä päivää oli taas vuosi odotettu!
Kavereita, ystäviä, vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia. Paljon asiaa ja naurua kuului päivään. Ihanaa!

Ensimmäinen koitos olikin sitten heti kello 10.00 kun juniorinartut astuivat kehään. Minä olin valkoisen tai siis cremen värisen gööttini ilmoittanut viralliseen luokkaan. Ai miksi? No ihan siitä syystä, että tuomarilla on saman ikäisiä koiria arvosteltavana yli kaksikymmentä ja paljon vertailukohtia, että  uskoin saavani koirastani kunnollisen arvostelun. Kyllähän sitä sipinää kuului, että miksi tuo ei ole turistiluokassa, niin pikkullinnut kertoivat, mutta se ei minua kiinnosta vähääkään, eihän se koira muuten eroa muista kun värinsä puolesta.

Kehään mentiin reippaasti. Annoin mielessäni Tuiskulle miinuksia hihnassa vetämisestä. Sillä oli taas sellainen päivä, että kiire olisi ollut joka paikkaan. Muutamassa mätsärissä on käyty pentunäyttelyn jälkeen ja menivät hyvin. Muiden kanssa kehä kierrettyämme ja aikamme odoteltuamme, oli Tuiskun vuoro päästä tuomarin arvosteltavaksi.


Odotellaan pöydälle pääsyä


Blondit odottaa valmiina tuomaria


Pöydällä seisominen sujuu mallikkaasti, vaikka sitä ei kovin ole harjoiteltu

Karen Gilliland ei lentoyhtiön sekaannuksen takaia päässyt lentämään Suomeen, mutta onneksi saatiin Suomesta tuomari paikalle, joka oli Hans Lehtinen

Arvostelu:
Tällä hetkellä hyvin kevyt runkoinen, mutta ääriviivoiltaan kaunis narttu. 
Hyvä pääntyyppi. Seisoo hyvin raajoillaan. Liikkeet ok. 
Väriltään vaalean kellertävä, mutta ei silti valkoinen.

JUN T

Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Tuisku sai virallisen näyttelytuloksen.
Rotumääritelmässä sanotaan, että valkoinen on hylkäävä väri, mutta siellä ei sanota mitään kellertävistä tai cremen värisistä. Virhe on vakava, jos valkoista väriä on yli 30% perusväristä.
Eli vakavan virheen takia Tuiskulle Tyydyttävä. Näin minä tuon asian ymmärrän ja sitä tuumattiin kehän jälkeen muutaman muunkin kanssa.

Arvostelun mukaan tyydyttävä, minulle täydellinen.


Tuiskua seisotettiin tuomarin edessä todella kauan, mutta se oli järjettömän reipas siihen nähden, miten sen kanssa on harjoiteltu.
Ja kyllä. Olin pudottaa leukani nurmikolle, kun tajusin, että näin oli käynyt. Voi sitä riemun määrää. Siinä tuli heitettyä parit ylävitoset kehän jälkeen. Olo oli kuin lottovoittajalla.
Koirani ei ole vammainen, päävikainen, eikä sitä ole todettu silmäsairaaksi tai lonkkavikaiseksi, koska kuvauksissa se ei ole vielä käynyt. Se nyt vain sattuu olemaan erivärinen kun muut.


Pilvin vuoro oli sitten myöhemmin.
Pilvi on ollut äärimmäisen rasittava viime päivät kun sillä alkoi juoksu. Se vähäkin järjen ääni, joka sillä on ollut, katosi tyystin pari päivää sitten. Uroksia oli ympärillä jatkuvasti ja se ei olikein tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt olla. Päästää lähelle vai antaa hammasta.

Kehään silti mentiin. Hans Lehtinen arvosteli myös sen.

Arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Hyvärunkoinen narttu. Luusto saisi olla voimakkaampi.
Hyvä ilme. Kaunis kaula. Ylälinja saisi olla tasaisempi. Hyvä takaosa ja liikkeet ok.

VAL ERI


Tämän Pilvi osaa, pönöttänisen.


Harjoittelija arvostelijakin kävi käpälöimässä


"Pikkarainen" seisoo aina niin nätisti.

Loppukilpailussa päästiin Pilvin kanssa vielä osallistumaan Bodeneis kasvattajaryhmään ja tulimme kolmanneksi BIS KAS 3.  Josta muistoksi jäi pieni pokaaliOnnea kasvattajalle!


Pyry oli meidän porukassa viimeisenä sitten kehässä. Turisti luokkaan oli tänä vuonna ilmottautunut vain viisi koiraa. Se onkin ainoa näyttely, jossa me Pyryn kanssa käydään. Pitäisi kyllä käydä mätsäreissäkin kun se osaa käyttäytyä niin hienosti. Sillä oli oikein traivi päällä kehässä. Kehää juostessa ympäri sillä kesti hetken päästä hyvään rytmiin ja kun se löytyi, niin minun ei tarvinnut tehdä muuta kun juosta rinnalla ja antaa koiran ravata. Vitsi kun sen kanssa on ihana mennä. Se saa esittäjänkin tuntemaan itsensä todella taitavaksi.


Odotellaan omaa vuoroa


Vähän huono kuva kun on niin suurennettu. Onnellinen koira.
Turistiluokka oli toisessa kehässä ja siinä oli tuomarina Paula Rekiranta.

Arvostelu:
8 vuotias tyypiltään erinomainen uros. Hyvä pään pituus. Otsapenger voisi olla selvempi. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Erinomainen luusto. Vahva takaosa. Upeat liikkeet. 

TURISTI 1


Kuva: Annaleena Sevillano



Pyry voitti siis turistiluokan. Voittoja on tullut aikaisempinakin vuosina 2011 sekä viime vuonna. Sanoinkin siinä tuomarille, että Pyry voitti viime vuonnakin ja hän vastasi "En yhtään ihmettele. On se kyllä niin komea uros. Harmi, että on turistiluokassa"

Joka tapauksessa, mä oon niin ylpee tuosta pojasta kun se pärjää epävirallisessa luokassa. Muistoksi saatiin taas uusi pokaali sekä ruusuke. Vielä niitä tuonne kaappiin mahtuu.

Meillä kaikilla oli pitkä, yli 14 tunnin reissu ja oltiin kotiin päästyämme aivan poikki.
Pyry ja Tuisku jäivät suoraan siitä vielä autoon ja heille laitettiin omia kamppeita mukaan, koska lähtivät samantien hoitoon.

Meidän mukaan erkkarista tuli myös Pilvin sulhanen ja toiveissa olisi lähipäivinä astuminen kunhan tuo Pilvi nyt ensin on siihen valmis. Elvis on kärsivällinen odottaja.
Pitäkää nyt peukkuja pystyssä, että juoksu on kunnollinen ja rakkaus syttyy ensi viikolla. Muutaman päivän päästä ollaan taas viisaampia sen suhteen.


Elviksen ja sen emännän tyylinäyte erkkarissa, jossa Elvikselle ERI

KIITOS
Kaikille ihanille ystäville ja tuttaville, 
joiden kanssa tuli vaihdettua ajatuksia, kuulumisia ja käden heilautuksia. 
Oli kiva taas tavata. 
Naurua, iloa ja muistoja jäi taas tästä mukavasta ja antoisasta päivästä.
Kiitos tätä kautta myös niille juttukavereille, jotka eivät ole Facebookissa.






sunnuntai 2. elokuuta 2015

Bodeneis kokoontumisajot 1.8.2015

On hyvä, että jokaisen koiran kanssa on välillä erillisiä menoja, niin saavat olla perheen muilta koirilta rauhassa sekä keskittyä ympärillä oleviin tapahtumiin. Tänään meillä oli Pilvi vuoro päästä yksin liikenteeseen, joten auton keula näytti Hyvinkäälle.

Meitä oli kokoontumisajoissa toista kymmentä Bodeneis-koiraa. Ikähaarukka paikalla olevissa koirissa oli 16v-5kk. Jokainen koira osallistui kolmeen eri tehtävään ja uusiakin sai, jos ensimmäiseen tulokseen ei ollut tyytyväinen.
Ensimmäisenä tehtävänä oli kiihdytyskisa eli juoksukilpailu, jossa jokaiselta koiralta otettiin aika. Tyyli oli vapaa.
Minä lykkäsin Pilvin kuonon ensin karjalanpiirakkapussiin. Hyvää! Pilvi katsoi että saanko mä tälläistä herkkua? Et saa... vielä. Hmmm... Taktiikka oli, että mennään ihmisistä ja muista koirista kaukana oleville purkeille ja sieltä juostaan kohti. Koirasta pidettiin kiinni lähtö paikalla ja vielä vähän karjalanpiirakan hajua nenään. Juoksin ihan lähelle maalia... koira irti... hirveetä kyytiä mamman luokse ja vielä muutama metri maaliviivasta, että tulisi hyvä aika. Palkaksi sitä ihanaa karjalanpiirakkaa.
Tällä taktiikalla tehtiin toinen juoksu ja tulikin niin hyvä aika, että mentiin toiseksi. Ja minä kun olin aina luullut, että ei tuo likka lujaa viitsi juosta!

Kiihdyskisan palkintojen jako oli päivän päätteeksi.
Voittaja vasemmalla Chiara, toiseksi keskellä oleva Pilvi ja kolmanneksi oikealla tärkeänä istuva Kaapo.

Toisena tehtävänä oli lihapullapalojen nopeus syönti laudalta, josta viimeinen oli muovikipon alla. Tehtävä ei ollut Pilville niin mieluinen, joten sitä me ei uusittu. Hyvin se meni kumminkin ja kaikki tuli syötyä. Enemmänkin olisi maistunut, yllätys yllätys.

Kolmantena tehtävänä oli kelluvien lihapullapalojen syönti erikokoisista vesikipoista, joka tuntui olevan kovin haastava. Eihän koira laita mielellään kuonoaan veteen ja vähän älliä piti käyttää, että miten ne palat sieltä oikein saa. Olin tehtävän suhteen hyvin skeptinen ja olisin voinut laittaa etukäteen pääni pölkylle, että Pilvi ei sitä tee! Jos olisin pääni sinne pölkylle laittanut, niin kirjoittaisin tätä tekstiä täysin sokkona, siis päättömänä.

Ensimmäisellä kerralla Pilvi koitti ensin vettä lipittämällä saada lihapullan palaa. Ei onnistunut. Kuulin kuinka koiran päässä rattaat rahisivat ja se mietti, että miten ne sieltä saa kunnes se lamppu syttyi ja pienen yrittämisen jälkeen eväs oli suussa. Mentiin seuraavalle kipolle ja nyt sujui hyvin. Kolmannella otettiin sitten jo hienosti! Armoton kehuminen, jokaisen onnistuneen poiminnan jälkeen sai ihmeitä aikaan. Ajattelin, että tämä tehtävä pitää uusia kun siihen tuli mahdollisuus, niin hienosti Pilvi hoksasi tuon homman.








Pilvi nostaa huulia ylöispäin irvistysasentoon ja haukkaa lihapullan vedestä.


Tehtävä suoritettu toisella kerralla nopeasti, kun eka kerta meni harjoitteluun. Oli monta nopeaa koiraa ja sitten niitä jotka eivät veteen halunneet koskea. Niin oli montaa tyyliä kun oli koiraakin. Yllätys oli suuri kun Pilvi palkittiin tässäkin tehtävässä kakkos sijalla! En minä nyt uskonut, että se niin nopea kumminkaan oli ollut.

Muistoksi saatiin sijoituksista hienot ruusukkeet ja pienet herkut. Jokainen osallistuja sai lohdutuspalkinnon.

Meillä oli oikein ihana päivä. Ilma oli suosiollinen, ei ollut liian kylmä tai kuuma. Pilvi sai paljon uusia kavereita. Tosin, urokset saivat nähdä vain hampaita ja vihaisia katseita, jota kovasti ihmettelin kun tuo on aina niin ylisosiaalinen. Syykin selvisi kesken päivän. Pilvillä alkoi juoksu. Emäntä sai kanssa pölistä uusien ja vanhojen tuttavien kanssa. Pilvin kaksi sisarustakin oli paikalla, Coco ja Muusa. Päivä oli meidän osalta oikein onnistunut ja muutkin kotiin lähtijät näyttivät oikein tyytyväisiltä.

Loistava tapa viettää lauantaipäivää hyvässä seurassa. Kiitos kaikille!



Olemme viettäneet kesää

On ollut koirille sopivat ilmat tänä kesänä, ainakin tähän asti.
Olemme koirien kanssa lomailleet Raumalla 22.-25.6.. Vietimme Poroholmassa kolme yötä. Meilä oli mökki vuokrattuna. Ihana paikka ja todella koira ystävällinen. Sen omistajalla on myös koira ja sen takia nelijalkaiset ovat sinne tervetulleet. Mökistä ei peritty minkään näköistä lisähintaa, vaikka karvaiset ystävämme oli mukana. Suosittelen paikkaa todella lämpimästi kaikille. Rannoilla ei ollut ainuttakaan kieltomerkkiä, että koiria ei olisi saanut uittaa. Meidän vierailun aikana oli tosin niin viileää, ettei tullut mieleenkään lähteä luttamaan edes matalaan veteen koirien kanssa.



Ihana ilta.

Mökit olivat aivan loistavassa kunnossa. Muistaakseni pari vuotta sitten remontoitu ja niihin oli rakennettu pikkuruinen wc sisälle, jossa oli pieni lavuaari ja sinne tuli vain kylmä vesi. Varustuksena oli jääkaappi sekä mikro. Nukkumapaikkoja olisi ollut kuudelle.

Meidän mökki


Terassille sai hyvin aidattua koirielle alueen. 

Olemme muuten viettäneet aikaa kotosalla ja lähimetsissä kulkien. Eipä tuo metsässä kulkeminen oikein edeisty kun kaikki jäävät syömään mustikoita ja röyhtäilevät kotimatkalla kun masut on täynnä. Eikä niistä kunnon kuviakaan saa. Jokaisella on päät pusikossa.


Tuisku


Pilvi


Pyry

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Sadepilven A-pentue 1 vuotta

Sadepilven ensimmäinen pentue täytti torstaina 18.6. yhden vuoden.
Aika mennyt tosi nopeasti.

Onnea Hile, Ransu ja Tuisku sekä Allu sinne jonnekkin sateenkaarisillan toiselle puolelle.

Tuisku sai lahjaksi maistuvan ison possunkorvan ja aitivointi pallon.

Hile vietti syntymäpäiviään kaverin kanssa perhepiirissä kakun kera. Kuva alla todisteena.

    Kuva: Susanna Kujala


Kuva pentueesta juuri syntymän jälkeen.

Synnytys juuri ohi ja yksi pentu vielä vähän märkä.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Muistutus kesän vaaroista

Kesä on ihanaa aikaa. Lämmintä ja auringon paistetta kaikki toivovat, mutta tuossa piilee parikin petollista asiaa ja niitä olenkin tässä viime aikoina mietiskellys.

Esimerkiksi se, että kuljetaan paljon autolla ja kipaistaan sieltä kaupasta hakemaan juomapulloa kunnes matka katkeaa siihen, että kassalla on pitkä jono... koirat ovat kuumassa autossa.

Koira ei pysty hikoilemalla säätelemään elimistönsä lämpöä ja siksi saavat lämpöhalvauksen helpommin kun ihmiset. Jos näet autossa koiran, joka on apaattinen, raskaasti hengittävä ja huonovointinen, niin silloin on jo kiire. Jokaisella kansalaisella on oikeus rikkoa auton ikkuna tuollaisessa tilanteessa ja ottaa koira pois kuumasta autosta varjoon ja tarjota kiireesti eläimelle juotavaa!!! Kannattaa sitten heti soittaa myös poliisit, mutta koira on pelastettava ensin, eikä jäädä odottamaan. Jokainen sekuntti on siinä tilanteessa tärkeä. Jos vettä on niin koiraa voi valella myös vedellä, kunhan se ei ole liian kylmää, ettei eläin mene shokkiin.
Minä olen koiran varastamisen uhallakin jättänyt auton peräluukun auki varjoon päin, jos on ollut pakko poistua hetkeksi autosta.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa, vaikka kuinka, mutta tässä näin lyhyesti muistutus.

Minun autossani on myös lupaus:


Toinen vaara kesällä, johon olen tuossa meidän lähellä törmännyt ovat kyyt. Nuo inhottavat salakavalasti luikertelevat elukat. Niitä liikkuu meidän lähistöllä ja aina saa pelätä.
Seuraava teksti on osittain kopioitu viime vuoden kirjoituksesta kuono.fi sivustolta. Siinä on niin hyvää faktatietoa, että en viitisnyt lähteä itse kirjoittamaan samaa asiaa uudelleen.


VIISI FAKTAA KYYKÄÄRMEESTÄ JA SEN PUREMASTA

1.  Kyyn pureman oireet
Kyynpureman oireet johtuvat kivusta, shokista ja tulehduksesta
- Ihminen näkee koiransa tällöin mahdollisesti oksentelevan, saavan horjumis- tai kipukohtauksia, olevan levoton, apaattinen jne. Purema-alue myös turpoaa jonkinasteisesti.
Erityisesti pään- ja kaulan alueen turvotukset allergisen reaktion vuoksi saattavat olla hengenvaarallisia, koska ne vaikeuttavat hengittämistä.

2.  Ensiavuksi paikallaanoloa
Koira ja purema-alue tulee pitää paikallaan.
- Tällainen immobilisointi hidastaa myrkyn leviämistä laajemmalle alueelle ja hidastaa purema-alueen turpoamista. Mielellään koira kannattaa kantaa (käsissä/omassa niskassa) tai liikuttaa mahdollisimman vähän autolle tai muulle kuljetusvälineelle mentäessä. Koira pyritään pitämään myös viileässä, jolloin myrkky leviää hitaammin. Koira toimitettava välittömmästi hoitoon.

3.  Aina eläinlääkäriin
Kyyn pureman jälkeen on syytä mennä eläinlääkäriin, vaikka oireet olisivat minimaalisetkin.
-Huonommassa tapauksessa koira saattaa mennä tajuttomaksi ja kärsiä hengitysvaikeuksista shokin tai turvotuksen vuoksi. Vaikeassa tapauksessa on hyvä, että koira viedään mahdollisimman pian pureman jälkeen vastaanotolle. Koiran kyynpureman hoitotavoitteet ovat hengittämisen varmistaminen ja verenpaineen ylläpito. (Oma huomautus: Tiedän, että koiria on kuollut kyyn puremaan)

4.  Mitä kyyn myrkky sisältää?
Kyyn myrkky on väriltään kellertävää proteiinipitoista nestettä. "Kyyn myrkky aiheuttaa puremakohdassa hyytymishäiriöitä, kudosten kasvanutta läpäiseväisyyttä, kudostuhoa, turvotusta ja kuoliota. Myöhemmässä vaiheessa myrkytyksestä saattaa seurata koiralle rytmihäiriöitä ja noin joka kolmannella koiralla on todettu kyyn pureman aiheuttavan sydänlihassoluihin vaurioita. Lisäksi kyyn purema johtaa koiralla usein keuhkoturvotukseen, munuaiskudoksen tuhoutumiseen tai mnuaisten vajaatoimintaan." (Lähde: Eläinlääkäriin.fi)

5.  Älä anna kipulääkettä äläkä kyytablettia
Eläinlääkärissä koira saa opiaattipohjaista kipulääkettä, joka on eri asia kuin tavallinen tulehduskipulääke. Tulehdyskipulääke voi rasittaa munuaisia kyyn pureman jälkeen, joten kipulääkkeen antaminen ilman eläinlääkärin ohjeita kannattaa unohtaa. Kortisonia sisältävä kyytabletti ei myöskään ole oikea lääkitys ja sekin voi pahentaa tilannetta.


Tässä kuvakollaasi siitä, miten erivärisiä kyyt voivat olla:


Ollaan varovaisia kun liikutaan.
Käytetään tervettä järkeä ja pidetään karvaisista ystävistämme huolta.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Sulhanen näyttelyssä

Pilvin tuleva sulhanen kävi viime viikonloppuna Helsingissä olevassa KV-näyttelyssä.
Elvis oli mielissään kun sai omistajaltaan jakamattoman huomion ja pääsi esiintymään kehään.


      Kuva: Kaisu Henttonen


On tuo Konnunkodon Elric Melnipone minun silmääni kaunis.
Miehekkään roteva, joka tasoittaa sopivasti kroppaa kun Pilvi on pikkuinen. Elvis on myös ihanan rauhallinen kun narttu on kaikkea muuta.


                            Kuva: Kaisu Henttonen


VET2, ERI, SA
Arvostelu:
"Erittäin hyvän tyyppinen, hyvä ilmeinen pää. Erinomaiset korvat. Riittävä kaula. Erinomainen rintakehä ja eturinta. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Hieman kaareva lanne. Takaliikkeet ok. Hieman leveä edestä. Hyvä jäntevä kunto. Erinomainen luonne."


    Kuva: Kirsi Hotanen

tiistai 19. toukokuuta 2015

Aurinkolan pentuja katsomassa

Maanantai aamuna kahvia koneeseen ja auton rattiin. Suuntana Nastola.

Sain viime viikolla kutsun ja tietysti otin sen vastaan, koska pääsin nuuskuttelemaan pentuja. Ihanaa! Pennut ovat aina niin ihania ja eihän sellaisesta voi millään kieltäytyä!
Aurinkolan kennelin pennut kutsuvat!

Matka meni aamusella mukavasti, eikä liikennettä Lahdentiellä ollut kovin. Perilläkin olin vähän sovittua aikaisemmin ja ovikellon soitto kertoi, että oli oikeassa osoitteessa. Göötin äänestä ei voinut erehtyä.

Kaikki pienet lähes 5,5 viikkoiset pennut olivat todella reippaita ja omatoimisia. Reippaasti kipittivät jo rappuja ulkona alas terassilta nurmikolle ja takaisin.

Nuppineuloja varpaissa

Yksi pentu oli erilainen. Splay-pentu, joita myös sammakko pennuksi kutsutaan. En ollut ennen itsekään nähnyt sellaista. Poika oli sisarustensa tapaan kovin aktiivinen vipeltäjä, vaikka olikin erilainen kropaltaan kun muut. "Vallu" näytti litteämmältä ja leveämmältä kun muut. Etu- ja takaraajat olivat erilaisessa asennossa kun sisaruksilla. Voisin kuvailla länkisäärisen näköiseksi edestä ja takaa, Vallulla eivät takajalat siis pitäneet pienenä vaan ne olivat kun sammakolla ja sillä lailla yritti mennä eteenpäin, potkimalla.
Kasvattikoti on asian suhteen ollut hyvin aktiivinen ja pennun kävelyä treenataan joogamatolla, joka on kumia eikä luista. Harjoituksiin kuului myös kävely kapeassa laudoista tehdyssä kujassa, jossa jalat eivät päässeet leviämään. Sitä tehtiin viikko. Olen nähnyt pojasta videoita ensimmäisten viikkojen ajalta ja kehitystä on tapahtunut varsinkin viime aikoina, mikä on todella hienoa!


Minä ja Aurinkolan Akseli (splay pentu) 

Yläkuvassa on siis sammakkopentu. Vallua piti seisottaa, mutta pomppasi "kurre"-asentoon ja puri sormea. Eikä siinä voinut muuta kuin nauraa. Olen hyvin pahoillani asiasta kuten näkyy ;) Tarkkaavainen huomaa, että raajat ovat selkeesti sivulla.

Erilaiset pennut ovat varmasti jollain tapaa arka asia jokaisessa rodussa. Aina ei voi syntyä täydellisiä pentuja, joskus vaan tulee erilaisia, ihan kun ihmisissä ja muissa eläimissä.

MUTTA, splay-pennusta hyvin todennäköisesti tulee aivan tavallinen terve koira. Joka elää täydellisen elämän. Uskallan näin väittää, koska yhdellä kaverillani on 12 vuotias göötti, joka oli sammakkopentu. Koskaan eivät ole raajat vaivanneet, eikä niiden takia ole tarvinnut lääkärissä käydä. Sitä paitsi, koira on edelleen elossa ja voi loistavasti iästään huolimatta.

En ole perehtynyt siihen, mistä tämä sammakkomaisuus johtuu, mutta lähi viikkojen aikana saan varmasti asiasta lisää tietoa ja tottakai se minua kasvattajana kiinnostaa. Mm. onko se perinnöllistä? Voiko koiraa käyttää jalostukseen? Mistä se johtuu? Senhän jo tiedänkin, että se ei vaivaa koiraa myöhemmällä iällä, kunhan oppii kunnolla kävelemään. Se tietysti kestää vähän kauemmin kun "normaaleilla" pennuilla.

Väsyneet pienokaiset: Aamu ja Lilli

Koirien kasvatus ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Tai onko se sitä koskaan?

Sadepilven ensimmäisestä pentueesta kuoli yksi pentu tapaturmassa, jonka takia meinasin jo heittää hanskat tiskiin. Tämä ei ole mun juttu, enkä minä pysty tähän, koska olen paljon tavallista ihmistä tunteellisempi. Sain kumminkin niin paljon tukea ja kannustusta jatkaa eteenpäin, että otin hanskat naulasta ja jatkan eteenpäin ennen seuraavaa putoamista kuoppaan, jolloin tarvitsen taas sitä tukea. Niitä tulee taatusti lisää, varmaan eri muodoissa. Iloja ja suruja on varmasti matkan varrella ihan riittävästi.

Tämä pentue on Aurinkolan ensimmäinen ja Hanna on varmasti myös käynyt oman vuoristoratansa ja miljoona kysymystä on varmasti vielä vastausta vailla. Pitää vain kysyä kokeneemmilta kasvattajilta, jotka tähän asti ovat auttaneet meitä noviiseja kasvatus työssä, ettei meidän tarvitse yksin hakata päätä seinään.

Sitten kun minäkin jo jotain tiedän ja osaan, laitan saman kiertämään. Autan muita alkuun.
Itse asiassa olen jo niin tehnytkin. Minä olen saanut apua ja ohjausta ensimmäisiin näyttelyihini ja olen päässyt jo opastamaan sekä auttamaan muita alkuun siinä ja muissakin asioissa.
Jos en jotain tiedä, niin otan selvää.


Haluan vielä kiittää Hannaa, 
että sain kirjoittaa Aurinkolan Akselista "Vallusta" 
ja kertoa pienestä poikapennusta, 
joka ei vielä ole samanlainen kun muut, 
mutta se aika koittaa, kun Vallu on siihen valmis.


Kuva: Hanna Virtanen
Vallu (4 viikkoa) kävelylaatikossa

torstai 14. toukokuuta 2015

Hajukoulutusta

Minä kun kovasti tykkään sienistä ja syksyisin olen jatkuvasti koirien kanssa metsässä sienireissuilla. En niitä tosin kovin paljon tunne. Herkkutatti, suppilovahvero ja kanttarelli ovat kopasta yleensä löytyneet. Kanttarelli on usein sellainen, joka tuolla samoillessa jää sammalistoon piiloon, vaikka onkin keltainen. Kun sitten piti hajukoulutukseen miettiä jotakin, niin se oli kanttarelli. Meillä onkin opettajana varsinainen hajukoulutus ekspertti, joka tietää tästä alasta aivan valtavasti.

Teline pilttipurkeille, jotta pysyvät paikallaan.
Tälläisen telineen sain kaverin mieheltä viinipullo palkalla.

Ensin opeteltiin yhdestä pilttipurista kanttarellin hajua ja sitten otettiin teline käyttöön ja sieltä pitää haju löytää. Myöhemmin sitten jätetään purkit pois. Totesin heti alkuun, että pelkkä sana: hyvä ja namin antaminen, ei ole tarpeeksi nopeaa palkkausta ja opetin naksun. Ehkä opetus ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaan, mutta kyllä tuo Tuisku tietää sen tarkoituksen.

Hajun Tuisku löytää helposti purkkien joukosta ja nyt pitää opettaa ilmaiseminen, että mistä se haju löytyy. Mielenkiintoista puuhaa ja ällistyttävää, kuinka nopeasti koira oppii.

Nysä löytänyt suppilovahveron ja menee maahan.


Susu löytänyt hevosenkengän ja saa namin.
Susu ei vielä kunnolla osaa löytöään merkata.
Mutta taitavasti etsii jo ulkoa.


Meillä on aina hajuharjoitusten päätteeksi leikkituokio. Susu ja Nysä ovat siskokset ja ovat kovia leikkimään kahdestaan. Tuisku kyllä juoksee perässä, mutta sen mielestä Stig on aivan ihana ja sen seura on aina tervetullutta.

"Tuis-tuis", "Susu-Petteri" ja "Nyspe"


Tuisku ja Stig


Voin kertoa, että tämän kuvan eteen tehtiin töitä.
Miten saa kolme sähköjänistä pysymään sekunnin paikallaan? Ei mitenkään.

Toivottavasti olemme edenneet hajuharjoittelussa loppukesästä niin pitkälle, että mulla on sellainen sienikaveri, joka kertoo kanttarellien kasvupaikan. Sitä päivää odotellessa :)

lauantai 9. toukokuuta 2015

Sadepilven B-pentue suunnitteilla!!

Meillä oli tänään treffit. Minulla ja Pilvillä.
Lähdettiin käymään Helsingissä ja syy on Päivi P:n hän kyllä itse tietää miksi ;) Osoitan syyttävän sormeni taas siihen suuntaan.

Meillä oli siis tapaaminen ja kävimme vierasilla. Pilvi pääsi tutustumaan miesehdokkaaseensa ja oli hyvin tyytyväinen emäntänsä valintaan. Mitään kova äänisiä vastalauseita ei  tullut.
Konnunkodon Elric Melnibone "Elvis" on aivan ihastuttava herra. Rauhallinen ja kovin miehekäs. Tasoittaa hienosti Pilvi Pikkaraisen luonnetta ja on sopivan roteva.

Meillä on siis pentu suunnitelmia ja olenkin ollut tässä viime aikoina ihan täpiöissäni asiasta. Hittolainen sentään, että olen aivan liekeissä!! Wu-huu!!



Elvis, minä ja Pilvi

Helsingissä oli ihana aurinkoinen ja lämmin päivä. Olokin oli hyvin aurinkoinen. Niin minulla kun Annella.

Elviksestä vähän vanhempi kuva


Elviksen tämän päiväinen kuva. Ihan ei ole nappi otos, mutta saanee kelvata.

Kyllä siinä helposti hurahti pari tuntia koirien tutustuessa, meidän kahvitellessa ja aika tuntui rientävän. Koirien omistajatkin tulivat hyvin juttuun ja sitähän riitti ja olisi riittänyt vaikka iltaan asti. 

Tästä ihastuttavasta yhdistelmästä löytyy tarkempia tietoja Sadepilven kotisivuiltä. Etusivulla on suora linkki. http://sadepilven.esy.es/ 

Olen kamalan pahoillani blogin lukijoiden puolesta, mutta joudutte kestämään tätä minun hehkutustani jatkossa. Empäs olekkaan pahoillani!!! :D 

Pitäkäähän peukut ja tassut pystyssä, että meillä tärppää sitten loppu kesästä!!