Meillä oli eilen perjantaina vähän Tuiskun järjestämää ohjelmaa.
Kello oli siinä puoli neljä kun tässä kotona huomattiin, että koiralla on toinen silmä turvoksissa. Tarkemmin kun sitä katsoi niin alaluomi oli todella turvoksissa ja näytti aika pahalta. Seuraava ajatus: perjantai kello on tuon verran ja silmien kanssa ei pitäisi kauheasti vitkutella.
Tampereella Tuhatjalka on 24/7 auki ja soitin sinne. Kehottivat tulemaan heti juuri sen takia, että silmät on aina tutkittava.
Minä kun olen helposti hermostuvaa sorttia (varsinkin kun koirista on kyse), niin siinä tuli vähän säntäiltyä edes takaisin ja sitten lähdettiin matkaan. Onneksi Tuhatjalkaan on noin 20-25 min ajomatka. Siispä vesisateessa lähdettiin ja eihän siinä edessä mitään parkkipaikkaa ollut. Perhanan perhanan perhana! Nurkan taakse ja Anttilan parkkitaloon. Sieltä rappusia koira kainalossa kolmannesta kerroksesta alas ja ovista pihalle. Lääkäri oli onneksi ihan nurkan takana. Jalatkin tärisivät kun pulssi hakkaa pitkälle toista sataa (pitäis emännänkin lääkäriin mennä)
|
Tästä nyt vähän näkee osviittaa. En saanut yhtään kuvaa, joka olisi totuuden mukainen. Naama oli oikeasti paljon pahemman näköinen. |
Siinä me muutama minuutti odoteltiin ilmottautumisen jälkeen. "Jaa-has. Täältäkö tulee se silmäpotilas" mennäänpäs tännepäin.
Silmää tutkittiin moneen kertaan. Ei vierasta esinettä, eli roskaa, ei viiltoja, ei mitään. Vain turvotus. Siinä me eläinlääkärin kanssa ihmeteltiin, että mitäs tämä nyt on... Kipulääkettä ja kotiin. Kassan kautta 136 euroo kiitos ja näkemiin. Kotona oltiin siinä klo 17 maissa.
Tultiin sitten kotiin ja söin ruoan. Olin siinä ajatellut lasillisen viiniäkin ottaa...
Sohvalla köllöttelin ja Tuiskua siinä nostettiin. Mitä halvattua!!!! Mikä Tuiskun naamaa vaivaa. Toinen silmäkin alkoi turpoamaan. Yläluomi sekä alaluomi. Kuonon sivut turposivat ja suun pielet turposivat 10 minuutissa! Ei jumppahuiti! Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Justiinhan me lääkäristä tultiin!
Voi vehnä! Soitan seitsemän jälkeen klinikalle uudelleen, että nyt on tällänen tilanne. Vastasivat, että jos kyypakkauksesta annat pilleriä... Kuvailin lisää oireita ja hoitaja sanoi, että kauankos teiltä menee tänne ajaessa, että jos heti lähtisitte...
Siitä sitten auton rattiin ja liikenteeseen. Tuisku oli varmuuden vuoksi Tapsan sylissä ja hengityskin alkoi kuullostamaan oudolle, niin turvoksissa naama oli.
Taaskaan ei ollut klinikan edessä paikkaa ja uudelleen Anttilan parkkitaloon. Voi pieru!
|
Tuisku tipassa ja hyvin onnellinen kun mammakin on paikalla <3 |
|
Otti niin voimille, että uni tuli ihn väkisin. Pikkuinen <3 |
Päästiin Tuhatjalkaan. Hoitaja oli sama kun viimeksi. Hyvä kun sisälle päästiin ja me jäätiin odotushuoneeseen seisomaan huuli pyöreenä kun hoitaja katosi nurkan taakse koira kainalossa. Me siinä sitten odotettiin pelkkä hihna kädessä kunnes pyydettiin hoitohuoneeseen.
Tuiskulle oli annettu kortisonia suoraan suoneen ja oli tipassa. Siinä ei ehtinu menemään kun 5-10 min. Satuin vilkaisemaan kelloa 20.10 se näytti kun sain koiran syliin. Oltiin siinä Tuiskun kanssa ja kun eläinlääkäri tuli taas ja jutelitiin jatkosta. Päätös oli se, että Tuisku jää yöksi sinne hoitoon.
Ensinnäkin, ei mitään tietoa mistä allerginen reaktio on voinut tulla kun mikään ei ole muuttunut kotona, ei ole edes joulukukkaa. Toiseksi, ei voi tietää mihin suuntaan kunto menee ja kolmanneksi, Tuisku on koko ajan valvovan silmän alla ja me saadaan nukkua.
Kello oli noin yhdeksän illalla kun päästiin kahdestaan lähtemään kotiin. Voi kakka! Eihän tälläistä oltu suunniteltu.
Päästiin kotiovelle ja eteiseen. Pyry haukkui, mutta Pilvi ei. Ilmeisesti se kuunteli ja odotti Tuiskun haukkuvan, mutta sitä ei kuulunut. Haisteli meidän vaatteet ja kulki ympäri kämppää pentuansa ettimässä. Ei sitä kumminkaan löytynyt mistään.
Tänään, lauantai aamuna lähdettiin kotoa kello 7 hakemaan sovitusti Tuiskua kotiin.
Turvotus oli laskenut. Lopputakastuksen vielä tekivät hoitohuoneessa meidän istuessa odotushuoneessa.
Ei kuulemma ollut paljoa nukkunut. Joten ainakin väsymyksestä oli pussit silmien alla.
Iloinen jälleen näkeminen kumminkin. Kassalle kiitos ja 390 euroa sekä hyvää Joulua...
Onneksi on vakuutus. Tein sinne hakemuksen tänään ja katotaan paljonko saadaan takaisin.
Niin kun koiraihmiset hyvin tietävät, niin raha, tuo kaiken pahan alku ja juuri, ei tunnu missään kun rakkaan koiran hyvinvoinnista on kyse.
Kun tultiin kotiin, niin alkoi sellainen puolen tunnin ralli, Tuisku-Pilvi-merkkinen. Sen jälkeen kun pakolliset painit ja tervehdykset oli suoritettu, niin koko porukka meni nukkunaan. Niin menimme mekin sohvalle. Kyllä tälläinen vie aina mehut, varsinkin kun on niin tunteellinen ja herkkä ihminen kun minä. Mutta kyllä Tuiskukin on ollut väsynyt. Nukkunut lähes koko päivän ja köpötellyt vain paikkaa vaihtaakseen.
Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Otetaan pari päivää rauhassa ja sitten taas entiseen malliin.
Tällästä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä vähän iloisempia asioita ;)
Sekin on suunnitteilla :)