tiistai 19. toukokuuta 2015

Aurinkolan pentuja katsomassa

Maanantai aamuna kahvia koneeseen ja auton rattiin. Suuntana Nastola.

Sain viime viikolla kutsun ja tietysti otin sen vastaan, koska pääsin nuuskuttelemaan pentuja. Ihanaa! Pennut ovat aina niin ihania ja eihän sellaisesta voi millään kieltäytyä!
Aurinkolan kennelin pennut kutsuvat!

Matka meni aamusella mukavasti, eikä liikennettä Lahdentiellä ollut kovin. Perilläkin olin vähän sovittua aikaisemmin ja ovikellon soitto kertoi, että oli oikeassa osoitteessa. Göötin äänestä ei voinut erehtyä.

Kaikki pienet lähes 5,5 viikkoiset pennut olivat todella reippaita ja omatoimisia. Reippaasti kipittivät jo rappuja ulkona alas terassilta nurmikolle ja takaisin.

Nuppineuloja varpaissa

Yksi pentu oli erilainen. Splay-pentu, joita myös sammakko pennuksi kutsutaan. En ollut ennen itsekään nähnyt sellaista. Poika oli sisarustensa tapaan kovin aktiivinen vipeltäjä, vaikka olikin erilainen kropaltaan kun muut. "Vallu" näytti litteämmältä ja leveämmältä kun muut. Etu- ja takaraajat olivat erilaisessa asennossa kun sisaruksilla. Voisin kuvailla länkisäärisen näköiseksi edestä ja takaa, Vallulla eivät takajalat siis pitäneet pienenä vaan ne olivat kun sammakolla ja sillä lailla yritti mennä eteenpäin, potkimalla.
Kasvattikoti on asian suhteen ollut hyvin aktiivinen ja pennun kävelyä treenataan joogamatolla, joka on kumia eikä luista. Harjoituksiin kuului myös kävely kapeassa laudoista tehdyssä kujassa, jossa jalat eivät päässeet leviämään. Sitä tehtiin viikko. Olen nähnyt pojasta videoita ensimmäisten viikkojen ajalta ja kehitystä on tapahtunut varsinkin viime aikoina, mikä on todella hienoa!


Minä ja Aurinkolan Akseli (splay pentu) 

Yläkuvassa on siis sammakkopentu. Vallua piti seisottaa, mutta pomppasi "kurre"-asentoon ja puri sormea. Eikä siinä voinut muuta kuin nauraa. Olen hyvin pahoillani asiasta kuten näkyy ;) Tarkkaavainen huomaa, että raajat ovat selkeesti sivulla.

Erilaiset pennut ovat varmasti jollain tapaa arka asia jokaisessa rodussa. Aina ei voi syntyä täydellisiä pentuja, joskus vaan tulee erilaisia, ihan kun ihmisissä ja muissa eläimissä.

MUTTA, splay-pennusta hyvin todennäköisesti tulee aivan tavallinen terve koira. Joka elää täydellisen elämän. Uskallan näin väittää, koska yhdellä kaverillani on 12 vuotias göötti, joka oli sammakkopentu. Koskaan eivät ole raajat vaivanneet, eikä niiden takia ole tarvinnut lääkärissä käydä. Sitä paitsi, koira on edelleen elossa ja voi loistavasti iästään huolimatta.

En ole perehtynyt siihen, mistä tämä sammakkomaisuus johtuu, mutta lähi viikkojen aikana saan varmasti asiasta lisää tietoa ja tottakai se minua kasvattajana kiinnostaa. Mm. onko se perinnöllistä? Voiko koiraa käyttää jalostukseen? Mistä se johtuu? Senhän jo tiedänkin, että se ei vaivaa koiraa myöhemmällä iällä, kunhan oppii kunnolla kävelemään. Se tietysti kestää vähän kauemmin kun "normaaleilla" pennuilla.

Väsyneet pienokaiset: Aamu ja Lilli

Koirien kasvatus ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Tai onko se sitä koskaan?

Sadepilven ensimmäisestä pentueesta kuoli yksi pentu tapaturmassa, jonka takia meinasin jo heittää hanskat tiskiin. Tämä ei ole mun juttu, enkä minä pysty tähän, koska olen paljon tavallista ihmistä tunteellisempi. Sain kumminkin niin paljon tukea ja kannustusta jatkaa eteenpäin, että otin hanskat naulasta ja jatkan eteenpäin ennen seuraavaa putoamista kuoppaan, jolloin tarvitsen taas sitä tukea. Niitä tulee taatusti lisää, varmaan eri muodoissa. Iloja ja suruja on varmasti matkan varrella ihan riittävästi.

Tämä pentue on Aurinkolan ensimmäinen ja Hanna on varmasti myös käynyt oman vuoristoratansa ja miljoona kysymystä on varmasti vielä vastausta vailla. Pitää vain kysyä kokeneemmilta kasvattajilta, jotka tähän asti ovat auttaneet meitä noviiseja kasvatus työssä, ettei meidän tarvitse yksin hakata päätä seinään.

Sitten kun minäkin jo jotain tiedän ja osaan, laitan saman kiertämään. Autan muita alkuun.
Itse asiassa olen jo niin tehnytkin. Minä olen saanut apua ja ohjausta ensimmäisiin näyttelyihini ja olen päässyt jo opastamaan sekä auttamaan muita alkuun siinä ja muissakin asioissa.
Jos en jotain tiedä, niin otan selvää.


Haluan vielä kiittää Hannaa, 
että sain kirjoittaa Aurinkolan Akselista "Vallusta" 
ja kertoa pienestä poikapennusta, 
joka ei vielä ole samanlainen kun muut, 
mutta se aika koittaa, kun Vallu on siihen valmis.


Kuva: Hanna Virtanen
Vallu (4 viikkoa) kävelylaatikossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti