Hajukoulutusta

Minä kun kovasti tykkään sienistä ja syksyisin olen jatkuvasti koirien kanssa metsässä sienireissuilla. En niitä tosin kovin paljon tunne. Herkkutatti, suppilovahvero ja kanttarelli ovat kopasta yleensä löytyneet. Kanttarelli on usein sellainen, joka tuolla samoillessa jää sammalistoon piiloon, vaikka onkin keltainen. Kun sitten piti hajukoulutukseen miettiä jotakin, niin se oli kanttarelli. Meillä onkin opettajana varsinainen hajukoulutus ekspertti, joka tietää tästä alasta aivan valtavasti.

Teline pilttipurkeille, jotta pysyvät paikallaan.
Tälläisen telineen sain kaverin mieheltä viinipullo palkalla.

Ensin opeteltiin yhdestä pilttipurista kanttarellin hajua ja sitten otettiin teline käyttöön ja sieltä pitää haju löytää. Myöhemmin sitten jätetään purkit pois. Totesin heti alkuun, että pelkkä sana: hyvä ja namin antaminen, ei ole tarpeeksi nopeaa palkkausta ja opetin naksun. Ehkä opetus ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaan, mutta kyllä tuo Tuisku tietää sen tarkoituksen.

Hajun Tuisku löytää helposti purkkien joukosta ja nyt pitää opettaa ilmaiseminen, että mistä se haju löytyy. Mielenkiintoista puuhaa ja ällistyttävää, kuinka nopeasti koira oppii.

Nysä löytänyt suppilovahveron ja menee maahan.

Susu löytänyt hevosenkengän ja saa namin.
Susu ei vielä kunnolla osaa löytöään merkata.
Mutta taitavasti etsii jo ulkoa.

Meillä on aina hajuharjoitusten päätteeksi leikkituokio. Susu ja Nysä ovat siskokset ja ovat kovia leikkimään kahdestaan. Tuisku kyllä juoksee perässä, mutta sen mielestä Stig on aivan ihana ja sen seura on aina tervetullutta.

"Tuis-tuis", "Susu-Petteri" ja "Nyspe"

Tuisku ja Stig

Voin kertoa, että tämän kuvan eteen tehtiin töitä.
Miten saa kolme sähköjänistä pysymään sekunnin paikallaan? Ei mitenkään.

Toivottavasti olemme edenneet hajuharjoittelussa loppukesästä niin pitkälle, että mulla on sellainen sienikaveri, joka kertoo kanttarellien kasvupaikan. Sitä päivää odotellessa :)