Lahden KV näyttely ja gööttiyhdistyksen kevätkokous 21.3.2015

Nyt on Pilvikin päässyt varmaan yli 2 vuoden näyttelytauon jälkeen esiintymään. Voin sanoa, että hirvitti lähtee. Ihan siitä syystä, että taukoa oli ollut niin paljon. Pilvin käytös näyttelyissä ei ole lainkaan taattu. Jos sitä ei huvita esiintyä niin se ei sillon todellakaan tee sitä, vaan vetää sekä räksyttää.

Tällä kertaa käytös oli  kuitenkin yli odotusten. Niin osasi olla ja tykkäsi kun sai taas näyttää nätiltä. Suorastaan nautiskeli!

Kuvat: Miia Kierikki-Malinen

Pilvi pikkarainen

Pilvin arvostelu: 
Oikeat mittasuhteet. Raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Feminiininen pää. Rintakehä saisi olla pidempi. Tasapainoisesti kulmautunut. 
Turhan laskeva lantio, jonka takia takaliike jää turhan lyhyeksi. Hyvä karvan laatu ja värimerkit. Mukava luonne. Esiintyy hyvin.

ERI

Tuo viimeinen maininta: "Esiintyy hyvin" lämmitti erittäin paljon mieltä, kun tiedän millainen luupää Pilvi voi oikeesti olla. Kyllä mä vähän olin ylpeä sen hyvästä käytöksestä. Sen puolesta näyttely oli oikein onnistunut.

Näki pitkästä aikaa ihania näyttelykavereitakin.
Varsinkin Päivi P:n kanssa käymä keskustelu jäi päähäni pyörimään ja jota olen ajatellut päivittäin sen jälkeen kun tulin kotiin. Katostaan, katsotaan. En kerro asiasta vielä sen enempää ;)

Meillä oli näyttelyn jälkeen gööttiyhdistyksen kevätkokous. Oli kiva kun siellä oli enemmän porukkaa kun syyskokouksessa. Viime vuonna menestyneet saivat pyttyjä ja kansioita täytettäväksi.

Pakko laittaa Pilvistä vielä tämä kuva.
Tämä kuva kertoo tuosta koirasta enemmän kuin tuhat sanaa!!

Kouvolan pentunäyttely 8.3.2015

Aamulla aikaisin ylös nousu ja kohti Kouvolaa!

Heräsin vähän liian myöhään siihen, että olisihan sitä Tuiskuakin voinut pentunäyttelyissä käyttää, mutta yhdessä me nyt sitten käytiin.

Vaikka kuvat ovat kovin huonolaatuisia, niin silti päätin kaiken uhalla laittaa muutaman.

Tuisku odotti vuoroaan nätisti.

Tuisku oli alkuun ihan hermona siihen mahdottomaan koira ja hälinä määrään mitä siellä oli. Kunhan sai aikansa hötkyillä, niin kyllä sitä sitten kivasti rauhotuttiin. Me ollaan näyttelykäyttäytymistä harjoteltu kotona vähäsen, mutta eihän se tuolla osannut sitten yhtään mennä kun kaikki oli niin kamalan jännää.

Seisottiin ihan nätisti kumminkin

Tuomarin käsittelyssä. Pöydällä oli kamalan jännittävää!

"Mä en oikeesti tykkää kun noi toiset koirat kattelee mua!"

Tuiskun arvostelu:
Feminiininen, hyvät mittasuhteet omaava narttupentu. Sievä pään malli. Miellyttävä ilme. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Rintakehä saa vielä iän myötä täyttyä. 
Riittävä luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Ryhdikäs liikkuja. 
Turkki juuri vaihtumassa, selän päällä jo lupaavaa karkeaa uutta karvaa. Reipas käytös.

KP, PN2

Tuomari ei sanallakaan sanonut Tuiskun karvan väristä. Käsitteli ja arvosteli kun mitä tahansa gööttiä, mikä oli oikein mukavaa.

Oli kiva käydä näyttelyssä pitkästä aikaa.

Vähän on ollut kaikenlaista, niin en ole viime kuukausina päivitellyt, mutta asia korjaantuu NYT.
Teen tässä lähi aikoina useammankin päivityksen, niin päästään ajan tasalle.

Kaapelitehtaan pentunäyttely 11.1.2015

Koska Sadepilven kennelistä on lähtenyt maailmalle vain yksi pentue, niin eihän sitä voi paljon näyttelytuloksia olla. Pennut täyttävät 18.1. vasta 7 kuukautta.

Mutta kappas vaan. Yksi porukasta kävi sunnuntaina pentunäyttelyssä Kaapelitehtaalla Helsingissä ja enhän minä malttanut olla pois kun ensimmäinen kasvatti pääsee estradille. 

Kamera ja eväät valmiiksi. Kello soittamaan 5.30 ja auto starttasi 6.45. 

Olipa hyvä, että lähdin ajoissa. Oli aivan järkyttävä ilma ajaa! Pimeä tie, lunta tuiskutti niin ettei meinannut tietä nähdä ja tuuli otti niin autoon, ettei uskaltanu edes yhdeksää kymppiä ajaa. 

Ei ole ikinä menny niin kauaa ajaa Helsinkiin. Mutta ajatellaan positiivisesti. Perille pääsin ehjänä ja hyvin ajoissa! :) Kyllä sitä tuli nuorena kohellettua autolla ihan riittävästi.

Sadepilven Aino Aamutähti "Hile"

Hile odottaa rennosti vuoroaan

Hileestä on tullut tavattoman kaunis ja sopusuhtainen nuori neiti. 

Väritys on tullut isältä ja naaman terävät piirteet äidiltä. 

Näyttäisi onneksi kasvavan isommaksi kun Pilvi-emä, joka on oikeesti aika kääpiö göötiksi.

Tuomari: Unto Timonen

Hile pitää iloisesti häntää pystyssä. Äitinsä tyttö ;)

Hile osallistui siis ryhmään : Nartut, pentuluokka 5-7 kk

sijoitus 2 ja KP (Kunniapalkinto)

Arvostelu:

"Hyvän kokoinen narttupentu jolla hyvä raajaluusto. Hyväpiirteinen pää. kaunis kaula. Hyvä eturinta. Erinomainen runko. Hyvä ylälinja. Hyvä polvi ja kinnerkulma. Takaliike voisi olla ponnekkaampi."

PEK 2, KP

Susanna ja Hile. Reippaat tytöt :)

Mukava tuokio saman henkisten ihmisten kanssa tuli vietettyä. 

Oli kiva jutella vanhojen ja uusien tuttavien kanssa. Sai uusia kavereita niin Hile kun minäkin. 

Oli siellä pieni rakkaustarinakin.

Kuva: Päivi Pelkonen

Evert ja Hile

Tässä se tuli todistettua, että kyllä se maalaiskoirakin suuressa maailmassa pärjää. 

Rohkea ja ennakkoluuloton Hile. 

Sellainen göötin pitää ollakin. 

Vai mitä ;)

Kyllä! Jos Hile saa vastata

Loppuvuoden juttuja

Tammikuun 30. päivä olin varannut Pyrylle silmälääkärin.
Pyryn silmät kuvattiin ekan kerran syksyllä 2011 sen ollessa noin 3,5 vuotias. Tampereella silmälääkäri löysi sieltä jotain kummallista, jota ei osaa tulkita.
Tämän epämääräinen diagnoosi jäi mieltäni kahertamaan ja varasin "kunnon" lääkärille ajan, joka todella tietää gööttien silmistä jotain.
Ajettiin siis keväällä 2012 Kirkkonummelle. Pyryllä todettiin alkava kaihi ja verkkokalvorappeuma sairaus, joka on gööteillä perinnöllinen ja jota yleisesti kutsutaan lyhyesti J175.
Nyt oli kulunut edellisestä käynnistä aikaa pyöreesti 2.5 vuotta, joten ajattelin että on taas aika. Sairaudet eivät onneksi silmissä ole paljon edenneet, vain vähän.

Pyry antoi vuonna 2009 verinäytteen professori Hannes Lohen tutkimusryhmälle, joka tutkii tätä sairautta ja päivää aikaisemmin tuli postissa tulokset: GG
Joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että "koiralla on 18 kertainen riski sairastua retinopatiaan"
No Pyryllähän se oli jo todettu varmasti 2011.
Päivi Vanhapelto, joka kaksi kertaa on nyt kuvannut Pyryn silmät, oli tässä tutkimuksessa mukana kuvaamassa gööttien silmiä, joten hän varmasti osasi kertoa niistä kaiken tarpeellisen. Sairaus monesti tulee silmäkuvauksissa esille vasta sitten kun koiralla on pentuja jo tehty. Pyry on kivesvian takia leikattu uros, joten jälkeläisiä ei ole, onneksi voisin nyt sana.

Huojentunein mielin sieltä kotiin lähdettiin. Pyry näkee edelleen hyvin!


Seuraava päivä ei sitten mennyt ihan putkeen. Nimittäin meillä ei tuo koirien naamojen turvotus juttu jäänyt Tuiskuun ja Pilviin...
Pyryn naama turposi seuraavana päivänä, uuden vuoden aattona. Pojalla on ikää kohta 8v ja otti sille enemmän koville kun tytöillä. Aattona aamupäivällä naama oli turvonnut. Suuhun 1,5 kyytablettia. Illalla lisää kun ei vielä ollut palautunut ja aamulla vielä vähän.

Kännykkäkuva. Naama silloin kun se huomattiin.

Toivotaan, että tämä mystinen juttu ei enää toistu. Mitään muuta ei olla keksitty kun joku virus.
Kotiin ei hankittu mitään uutta, ei joulukukkaa, ei uutta ruokaa ihmisille tai koirille eikä edes uutta dödöä ihmisillä.
Pyry toipui kaikkiaan pari päivää ja oli sen jälkeen taas oma itsensä.

Sellaista tällä kertaa.

Hyvää Joulua

Vielä vähän naaman turvotus asiaa.

Kun Tuisku selvisi turvotus hässäkästä ja lauantai aamuna haettiin kotiin, niin sunnuntaina päivällä Pilvin naama turposi äkisti samalla tavalla. 

Onneksi meillä oli kyytabletteja käden ulottuvilla ja saatiin tilanne välittömästi hallintaan. 

Iltaan mennessä turvotus oli jonkun verran laskenut ja sai nukkua yönsä rauhassa.

Tilanne on siis ohi ja Joulu saa tulla.

Toivotan kaikille blogia  säännöllisesti seuranneille ja satunnaisille kävijöille
koiramaista ja rauhallista Joulua.

Pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne sekä karvaisista kavereistanne lajista riippumatta.

Muistakaa se myös Joulun jälkeen :)

Lääkärissä käynti

Meillä oli eilen perjantaina vähän Tuiskun järjestämää ohjelmaa.

Kello oli siinä puoli neljä kun tässä kotona huomattiin, että koiralla on toinen silmä turvoksissa. Tarkemmin kun sitä katsoi niin alaluomi oli todella turvoksissa ja näytti aika pahalta. Seuraava ajatus: perjantai kello on tuon verran ja silmien kanssa ei pitäisi kauheasti vitkutella.
Tampereella Tuhatjalka on 24/7 auki ja soitin sinne. Kehottivat tulemaan heti juuri sen takia, että silmät on aina tutkittava.
Minä kun olen helposti hermostuvaa sorttia (varsinkin kun koirista on kyse), niin siinä tuli vähän säntäiltyä edes takaisin ja sitten lähdettiin matkaan. Onneksi Tuhatjalkaan on noin 20-25 min ajomatka. Siispä vesisateessa lähdettiin ja eihän siinä edessä mitään parkkipaikkaa ollut. Perhanan perhanan perhana! Nurkan taakse ja Anttilan parkkitaloon. Sieltä rappusia koira kainalossa kolmannesta kerroksesta alas ja ovista pihalle. Lääkäri oli onneksi ihan nurkan takana. Jalatkin tärisivät kun pulssi hakkaa pitkälle toista sataa (pitäis emännänkin lääkäriin mennä)

Tästä nyt vähän näkee osviittaa. En saanut yhtään kuvaa, joka olisi totuuden mukainen.
Naama oli oikeasti paljon pahemman näköinen.

Siinä me muutama minuutti odoteltiin ilmottautumisen jälkeen. "Jaa-has. Täältäkö tulee se silmäpotilas" mennäänpäs tännepäin.

Silmää tutkittiin moneen kertaan. Ei vierasta esinettä, eli roskaa, ei viiltoja, ei mitään. Vain turvotus. Siinä me eläinlääkärin kanssa ihmeteltiin, että mitäs tämä nyt on... Kipulääkettä ja kotiin. Kassan kautta 136 euroo kiitos ja näkemiin. Kotona oltiin siinä klo 17 maissa.

Tultiin sitten kotiin ja söin ruoan. Olin siinä ajatellut lasillisen viiniäkin ottaa...

Sohvalla köllöttelin ja Tuiskua siinä nostettiin. Mitä halvattua!!!! Mikä Tuiskun naamaa vaivaa. Toinen silmäkin alkoi turpoamaan. Yläluomi sekä alaluomi. Kuonon sivut turposivat ja suun pielet turposivat 10 minuutissa! Ei jumppahuiti! Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Justiinhan me lääkäristä tultiin!

Voi vehnä! Soitan seitsemän jälkeen klinikalle uudelleen, että nyt on tällänen tilanne. Vastasivat, että jos kyypakkauksesta annat pilleriä... Kuvailin lisää oireita ja hoitaja sanoi, että kauankos teiltä menee tänne ajaessa, että jos heti lähtisitte...

Siitä sitten auton rattiin ja liikenteeseen. Tuisku oli varmuuden vuoksi Tapsan sylissä ja hengityskin alkoi kuullostamaan oudolle, niin turvoksissa naama oli.
Taaskaan ei ollut klinikan edessä paikkaa ja uudelleen Anttilan parkkitaloon. Voi pieru!

Tuisku tipassa ja hyvin onnellinen kun mammakin on paikalla <3

Otti niin voimille, että uni tuli ihn väkisin. Pikkuinen <3

Päästiin Tuhatjalkaan. Hoitaja oli sama kun viimeksi. Hyvä kun sisälle päästiin ja me jäätiin odotushuoneeseen seisomaan huuli pyöreenä kun hoitaja katosi nurkan taakse koira kainalossa. Me siinä sitten odotettiin pelkkä hihna kädessä kunnes pyydettiin hoitohuoneeseen.
Tuiskulle oli annettu kortisonia suoraan suoneen ja oli  tipassa. Siinä ei ehtinu menemään kun 5-10 min. Satuin vilkaisemaan kelloa 20.10 se näytti kun sain koiran syliin. Oltiin siinä Tuiskun kanssa ja kun eläinlääkäri tuli taas ja jutelitiin jatkosta. Päätös oli se, että Tuisku jää yöksi sinne hoitoon.
Ensinnäkin, ei mitään tietoa mistä allerginen reaktio on voinut tulla kun mikään ei ole muuttunut kotona, ei ole edes joulukukkaa. Toiseksi, ei voi tietää mihin suuntaan kunto menee ja kolmanneksi, Tuisku on koko ajan valvovan silmän alla ja me saadaan nukkua.
Kello oli noin yhdeksän illalla kun päästiin kahdestaan lähtemään kotiin. Voi kakka! Eihän tälläistä oltu suunniteltu.

Päästiin kotiovelle ja eteiseen. Pyry haukkui, mutta Pilvi ei. Ilmeisesti se kuunteli ja odotti Tuiskun haukkuvan, mutta sitä ei kuulunut. Haisteli meidän vaatteet ja kulki ympäri kämppää pentuansa ettimässä. Ei sitä kumminkaan löytynyt mistään.

Tänään, lauantai aamuna lähdettiin kotoa kello 7 hakemaan sovitusti Tuiskua kotiin.
Turvotus oli laskenut. Lopputakastuksen vielä tekivät hoitohuoneessa meidän istuessa odotushuoneessa.
Ei kuulemma ollut paljoa nukkunut. Joten ainakin väsymyksestä oli pussit silmien alla.
Iloinen jälleen näkeminen kumminkin. Kassalle kiitos ja 390 euroa sekä hyvää Joulua...

Onneksi on vakuutus. Tein sinne hakemuksen tänään ja katotaan paljonko saadaan takaisin.
Niin kun koiraihmiset hyvin tietävät, niin raha, tuo kaiken pahan alku ja juuri, ei tunnu missään kun rakkaan koiran hyvinvoinnista on kyse.

Kun tultiin kotiin, niin alkoi sellainen puolen tunnin ralli, Tuisku-Pilvi-merkkinen. Sen jälkeen kun pakolliset painit ja tervehdykset oli suoritettu, niin koko porukka meni nukkunaan. Niin menimme mekin sohvalle. Kyllä tälläinen vie aina mehut, varsinkin kun on niin tunteellinen ja herkkä ihminen kun minä. Mutta kyllä Tuiskukin on ollut väsynyt. Nukkunut lähes koko päivän ja köpötellyt vain paikkaa vaihtaakseen.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Otetaan pari päivää rauhassa ja sitten taas entiseen malliin.

Tällästä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä vähän iloisempia asioita ;)
Sekin on suunnitteilla :)

Kuvien palautusta

Kuvia liitetty teksteihin Pilvin odotusaikaan asti yksitellen.
Aika iso homma ja jatkuu ensi viikolla.
Harmittaa vietävästi, että kuvat katosivat ja syytä en edellenkään tiedä :(