Sulhanen näyttelyssä

Pilvin tuleva sulhanen kävi viime viikonloppuna Helsingissä olevassa KV-näyttelyssä.
Elvis oli mielissään kun sai omistajaltaan jakamattoman huomion ja pääsi esiintymään kehään.


      Kuva: Kaisu Henttonen

On tuo Konnunkodon Elric Melnipone minun silmääni kaunis.
Miehekkään roteva, joka tasoittaa sopivasti kroppaa kun Pilvi on pikkuinen. Elvis on myös ihanan rauhallinen kun narttu on kaikkea muuta.


                            Kuva: Kaisu Henttonen

VET2, ERI, SA
Arvostelu:
"Erittäin hyvän tyyppinen, hyvä ilmeinen pää. Erinomaiset korvat. Riittävä kaula. Erinomainen rintakehä ja eturinta. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Hieman kaareva lanne. Takaliikkeet ok. Hieman leveä edestä. Hyvä jäntevä kunto. Erinomainen luonne."


    Kuva: Kirsi Hotanen

Aurinkolan pentuja katsomassa

Maanantai aamuna kahvia koneeseen ja auton rattiin. Suuntana Nastola.

Sain viime viikolla kutsun ja tietysti otin sen vastaan, koska pääsin nuuskuttelemaan pentuja. Ihanaa! Pennut ovat aina niin ihania ja eihän sellaisesta voi millään kieltäytyä!
Aurinkolan kennelin pennut kutsuvat!

Matka meni aamusella mukavasti, eikä liikennettä Lahdentiellä ollut kovin. Perilläkin olin vähän sovittua aikaisemmin ja ovikellon soitto kertoi, että oli oikeassa osoitteessa. Göötin äänestä ei voinut erehtyä.

Kaikki pienet lähes 5,5 viikkoiset pennut olivat todella reippaita ja omatoimisia. Reippaasti kipittivät jo rappuja ulkona alas terassilta nurmikolle ja takaisin.

Nuppineuloja varpaissa

Yksi pentu oli erilainen. Splay-pentu, joita myös sammakko pennuksi kutsutaan. En ollut ennen itsekään nähnyt sellaista. Poika oli sisarustensa tapaan kovin aktiivinen vipeltäjä, vaikka olikin erilainen kropaltaan kun muut. "Vallu" näytti litteämmältä ja leveämmältä kun muut. Etu- ja takaraajat olivat erilaisessa asennossa kun sisaruksilla. Voisin kuvailla länkisäärisen näköiseksi edestä ja takaa, Vallulla eivät takajalat siis pitäneet pienenä vaan ne olivat kun sammakolla ja sillä lailla yritti mennä eteenpäin, potkimalla.
Kasvattikoti on asian suhteen ollut hyvin aktiivinen ja pennun kävelyä treenataan joogamatolla, joka on kumia eikä luista. Harjoituksiin kuului myös kävely kapeassa laudoista tehdyssä kujassa, jossa jalat eivät päässeet leviämään. Sitä tehtiin viikko. Olen nähnyt pojasta videoita ensimmäisten viikkojen ajalta ja kehitystä on tapahtunut varsinkin viime aikoina, mikä on todella hienoa!

Minä ja Aurinkolan Akseli (splay pentu) 

Yläkuvassa on siis sammakkopentu. Vallua piti seisottaa, mutta pomppasi "kurre"-asentoon ja puri sormea. Eikä siinä voinut muuta kuin nauraa. Olen hyvin pahoillani asiasta kuten näkyy ;) Tarkkaavainen huomaa, että raajat ovat selkeesti sivulla.

Erilaiset pennut ovat varmasti jollain tapaa arka asia jokaisessa rodussa. Aina ei voi syntyä täydellisiä pentuja, joskus vaan tulee erilaisia, ihan kun ihmisissä ja muissa eläimissä.

MUTTA, splay-pennusta hyvin todennäköisesti tulee aivan tavallinen terve koira. Joka elää täydellisen elämän. Uskallan näin väittää, koska yhdellä kaverillani on 12 vuotias göötti, joka oli sammakkopentu. Koskaan eivät ole raajat vaivanneet, eikä niiden takia ole tarvinnut lääkärissä käydä. Sitä paitsi, koira on edelleen elossa ja voi loistavasti iästään huolimatta.

En ole perehtynyt siihen, mistä tämä sammakkomaisuus johtuu, mutta lähi viikkojen aikana saan varmasti asiasta lisää tietoa ja tottakai se minua kasvattajana kiinnostaa. Mm. onko se perinnöllistä? Voiko koiraa käyttää jalostukseen? Mistä se johtuu? Senhän jo tiedänkin, että se ei vaivaa koiraa myöhemmällä iällä, kunhan oppii kunnolla kävelemään. Se tietysti kestää vähän kauemmin kun "normaaleilla" pennuilla.

Väsyneet pienokaiset: Aamu ja Lilli

Koirien kasvatus ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Tai onko se sitä koskaan?

Sadepilven ensimmäisestä pentueesta kuoli yksi pentu tapaturmassa, jonka takia meinasin jo heittää hanskat tiskiin. Tämä ei ole mun juttu, enkä minä pysty tähän, koska olen paljon tavallista ihmistä tunteellisempi. Sain kumminkin niin paljon tukea ja kannustusta jatkaa eteenpäin, että otin hanskat naulasta ja jatkan eteenpäin ennen seuraavaa putoamista kuoppaan, jolloin tarvitsen taas sitä tukea. Niitä tulee taatusti lisää, varmaan eri muodoissa. Iloja ja suruja on varmasti matkan varrella ihan riittävästi.

Tämä pentue on Aurinkolan ensimmäinen ja Hanna on varmasti myös käynyt oman vuoristoratansa ja miljoona kysymystä on varmasti vielä vastausta vailla. Pitää vain kysyä kokeneemmilta kasvattajilta, jotka tähän asti ovat auttaneet meitä noviiseja kasvatus työssä, ettei meidän tarvitse yksin hakata päätä seinään.

Sitten kun minäkin jo jotain tiedän ja osaan, laitan saman kiertämään. Autan muita alkuun.
Itse asiassa olen jo niin tehnytkin. Minä olen saanut apua ja ohjausta ensimmäisiin näyttelyihini ja olen päässyt jo opastamaan sekä auttamaan muita alkuun siinä ja muissakin asioissa.
Jos en jotain tiedä, niin otan selvää.

Haluan vielä kiittää Hannaa, 

että sain kirjoittaa Aurinkolan Akselista "Vallusta" 

ja kertoa pienestä poikapennusta, 

joka ei vielä ole samanlainen kun muut, 

mutta se aika koittaa, kun Vallu on siihen valmis.

 Aurinkolan kennelin sivut

Kuva: Hanna Virtanen

Vallu (4 viikkoa) kävelylaatikossa

Hajukoulutusta

Minä kun kovasti tykkään sienistä ja syksyisin olen jatkuvasti koirien kanssa metsässä sienireissuilla. En niitä tosin kovin paljon tunne. Herkkutatti, suppilovahvero ja kanttarelli ovat kopasta yleensä löytyneet. Kanttarelli on usein sellainen, joka tuolla samoillessa jää sammalistoon piiloon, vaikka onkin keltainen. Kun sitten piti hajukoulutukseen miettiä jotakin, niin se oli kanttarelli. Meillä onkin opettajana varsinainen hajukoulutus ekspertti, joka tietää tästä alasta aivan valtavasti.

Teline pilttipurkeille, jotta pysyvät paikallaan.
Tälläisen telineen sain kaverin mieheltä viinipullo palkalla.

Ensin opeteltiin yhdestä pilttipurista kanttarellin hajua ja sitten otettiin teline käyttöön ja sieltä pitää haju löytää. Myöhemmin sitten jätetään purkit pois. Totesin heti alkuun, että pelkkä sana: hyvä ja namin antaminen, ei ole tarpeeksi nopeaa palkkausta ja opetin naksun. Ehkä opetus ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaan, mutta kyllä tuo Tuisku tietää sen tarkoituksen.

Hajun Tuisku löytää helposti purkkien joukosta ja nyt pitää opettaa ilmaiseminen, että mistä se haju löytyy. Mielenkiintoista puuhaa ja ällistyttävää, kuinka nopeasti koira oppii.

Nysä löytänyt suppilovahveron ja menee maahan.

Susu löytänyt hevosenkengän ja saa namin.
Susu ei vielä kunnolla osaa löytöään merkata.
Mutta taitavasti etsii jo ulkoa.

Meillä on aina hajuharjoitusten päätteeksi leikkituokio. Susu ja Nysä ovat siskokset ja ovat kovia leikkimään kahdestaan. Tuisku kyllä juoksee perässä, mutta sen mielestä Stig on aivan ihana ja sen seura on aina tervetullutta.

"Tuis-tuis", "Susu-Petteri" ja "Nyspe"

Tuisku ja Stig

Voin kertoa, että tämän kuvan eteen tehtiin töitä.
Miten saa kolme sähköjänistä pysymään sekunnin paikallaan? Ei mitenkään.

Toivottavasti olemme edenneet hajuharjoittelussa loppukesästä niin pitkälle, että mulla on sellainen sienikaveri, joka kertoo kanttarellien kasvupaikan. Sitä päivää odotellessa :)

Sadepilven B-pentue suunnitteilla!!

Meillä oli tänään treffit. Minulla ja Pilvillä.

Lähdettiin käymään Helsingissä ja syy on Päivi P:n hän kyllä itse tietää miksi ;) Osoitan syyttävän sormeni taas siihen suuntaan.

Meillä oli siis tapaaminen ja kävimme vierasilla. Pilvi pääsi tutustumaan miesehdokkaaseensa ja oli hyvin tyytyväinen emäntänsä valintaan. Mitään kova äänisiä vastalauseita ei  tullut.
Konnunkodon Elric Melnibone "Elvis" on aivan ihastuttava herra. Rauhallinen ja kovin miehekäs. Tasoittaa hienosti Pilvi Pikkaraisen luonnetta ja on sopivan roteva.

Meillä on siis pentu suunnitelmia ja olenkin ollut tässä viime aikoina ihan täpiöissäni asiasta. Hittolainen sentään, että olen aivan liekeissä!! Wu-huu!!

Elvis, minä ja Pilvi

Helsingissä oli ihana aurinkoinen ja lämmin päivä. Olokin oli hyvin aurinkoinen. Niin minulla kun Annella.

Elviksestä vähän vanhempi kuva

Elviksen tämän päiväinen kuva. Ihan ei ole nappi otos, mutta saanee kelvata.

Kyllä siinä helposti hurahti pari tuntia koirien tutustuessa, meidän kahvitellessa ja aika tuntui rientävän. Koirien omistajatkin tulivat hyvin juttuun ja sitähän riitti ja olisi riittänyt vaikka iltaan asti. 

Tästä ihastuttavasta yhdistelmästä löytyy tarkempia tietoja Sadepilven kotisivuiltä. Etusivulla on suora linkki. http://sadepilven.esy.es/ 

Olen kamalan pahoillani blogin lukijoiden puolesta, mutta joudutte kestämään tätä minun hehkutustani jatkossa. Empäs olekkaan pahoillani!!! :D 

Pitäkäähän peukut ja tassut pystyssä, että meillä tärppää sitten loppu kesästä!!

Kuka on pomo?

Olen nyt iltapäivällä miettinyt aihetta niin paljon, että pakko istua ihan alas kirjoittamalla pohtia asiaa. Meillä on jonkinlainen valtasuhteiden muutos menossa koirien välillä.
En nyt tiedä, kuinka montaa tämä kiinnostaa. Kirjoitampa nyt kumminkin ja käyn jokaisen koiran läpi.

PYRY 8v 3kk

Lempinimiltään Pöhkö, Lutku, Py-Py, Ukko, Äijä

Luonteeltaan varsinainen Mies, tai miäs niin kun minä sitä sanon. Leikattu kivesvian takia 2 vuotiaana, silmäsairas, mm. kaihin alku, mutta ei vaikuta kuulemma vielä ainakaan näköön. Elämäni koira, jonka ostin itselleni 40-vuotis lahjaksi. Enkä ole katunut päivääkään. Vaikea koira nuorena. Ei kelvannu namit tai lelut ja oli huono syömään. Pyry on hirveän kiltti luonteeltaan, mutta se tietää mikä sen asema on laumassa.

The Boss, hän määrää missä kappi seisoo. Yli ei kävellä. Eikä anna vanhempienkaan narttujen määrätä, karvat pystyyn ja haastetta kohti.

Pilviä sen ei tarvi komentaa, koska se tietää paikkansa ja asemansa. Niillä ei ole koskaan ollu mitään isoa riitaa.

Tuiskua kohtaan Pyry on etäisempi. Ei oiken teinin oikut jaksa kiinnostaa. Lähtee joskus Tuiskun leikkiin. Sen kuule jo äänestä, koska leikkivät keskenään.

PILVI 5v 11kk

Lempinimiltään Pilvi Pikkarainen, Pi-Pi, Hipsukka, Hyvä Tyttö

Pilvi tuli mulle sijoituskoirana ja halusin Pyrylle kaverin, koska se oli jotenkin yksinäisen oloinen. Niistähän tuli sitten ihanat ystävät. Pilvillä on ollut kahdet pennut. Ahne ollut aina ja ruoka on maistunut, vaikka sen kanssa oli ongelmia kun paino ei noussut. Todellinen kuivan kesän orava, kunne sai ekat pennut.

Luonteeltaan kaikkien kaveri. Ei ole koiraa, jonka kanssa Pilvi ei tulisi toimeen. Hirveän ystävällinen ja maailman paras äitikoira, Siivoo, leikkii, hoivaa, ruokkii kaikin voimin ja joka imettää pentujaan lähtöpäivään asti,Tuiskua 10 viikkoiseksi. Koirassa on myös luonnetta. Jos se ei halua tehdä jotain, mitä ihminen pyytää, niin se ei todellakaan sitä tee. Kauankohan on joskus odotettu ulko-oven edessä, että neiti suostuu menemään istumaan, niin kun muutkin. Toiset on jo ulkona kun Pilvi pönöttää edelleen, eikä istu. Joskus on vartti odotettu.

Pilvi ei havittele laumassa pomon paikkaa. Se ei ole siitä koskaan ollut kiinnostunut. Se on hyvin tyytyvänen omaan osaansa.

Pyryä kohtaan kiltti ja tietää hyvin etukäteen mitä se tekee ja käyttäytyy sen mukaan. Väistää takavasemmalle, jos Pyry alkaa "murmuttaan".

Tuiskua kohtaan käyttäytyy kun äitikoira. Raivostuttavaa! Syö edelleen sen paskat jos mahdollista. Tuisku puri pienenä sitä maitohampailla niin lujaa ja paljon, että Pilvillä on kaula ja kurkku ihan täynnä rupia. Ei kiellä, ei murahda. Alistuu Tuiskun riepoteltavaksi, vetää häntää koipien väliin ja yrittää vetäytyä kerälle ja kärsii. Ihan uskomatonta, miten Pilvi antaa Tuiskun kohdella sitä kaltoin. Ihan pahaa tekee, kun sitä katselee, välillä melkein tulee tippa silmään :(

TUISKU 10kk

Lempinimiltään Tuhohyönteinen, Tui-Tui, Pikkunen

Luonteeltaan ihan mahdoton vekara! Joka kerta kun tulee kotiin ja koirat on ollu keskenään, niin jotain on syöty. Kankaisia sänkyjä revitty, niin että täytettä pitkin eteisen lattiaa. Ovat nykyään pelkästään eteisessä, koska kun pääsivät keittiöön, niin lattialle oli väännetty väkisin pissat ja/tai kakat. Ottaa mallia isommistaan ja äitinsä kanssa kun pääsevät alkuun, niin haukkukonsertti on valmis. Tuisku on sellainen herkkä tyttö. Kun tulee luokse, korvat menee luimuun ja välillä lähes ryömien tullaan kohti. Arka ollut muita koiria kohtaan, mutta kun käydään vähän hajukoulutuksessa ja sen jälkeen pääsee leikkimään 2-3 muun koiran kanssa, niin se on alkanut nyt sujumaan. eikä mene nykyään jatkuvaksi haukkumiseksi.

Sitten tuleekin se aihe, miksi tätä lähdin kirjoittamaan...

Mikä tulee olemaan Tuiskun paikka laumassa?
Nimittäin oireita on ollut jo jonkin aikaa. Pilviähän Tuisku riepottaa mennen tullen, eikä äitinsä saa sitä metsässäkään enää kiinni. Varmaa on se, että tämä valkoinen kiipeää arvoasteikossa äitinsä yli lopullisesti jossain vaiheessa. Vielä sentään kuuntelee, jos Pilvi murahtaa ja näyttää hampaita, että olen tosissani. Oireita isommasta yhteenotosta on jo ollut ilmassa.

Mites sitten tuo Pyry? Ei tuo Ukko nyt niin vanha ole, ettei se tuollaiselle natiaiselle näyttäisi taivaan merkit. Oireita sihen suuntaankin on olemassa, että yhteenotto on jossain vaiheessa tulossa. Toivottavasti eivät käy toistensa kimppuun, kun en ole kotona, ettei tarvi puoli kuollutta koiraa lähteä lääkäriin viemään. Pyry näyttää oman asemansa Tuiskulle selvästi ja kun ei viesti mene perille, niin urahdellen karvat pystyssä tossa sitten niin kuljetaan. Joskus on toinen käskettävä pois huoneesta, kun lämpötila alkaa nousta. Näitä tilanteita on onneksi vielä harvoin.

Pilvi on taas tapansa mukaan sovittelijan roolissa. Jos nämä kaksi vähääkään leikkivät, niin Pilvi mennee ihan suoraa väliin. Eli, tunkee ittensä Pyryn ja Tuiskun väliin ja koittaa saada jälkikasvunsa sieltä pois. Se ei jostain syystä halua, että Pyry ja Tuisku leikkivät keskenään. Aavistaako se, että yhteenotto tulee jossain vaiheessa, vai mistä se johtuu?

Tässä siis mietteitä. Sen tulevaisuus sitten näyttää.
Uskon, että Pyry on niin Äijä, että se ei asemaansa Tuiskulle luovuta. Se on tottunut määräämään tangon tahdin. Tuisku tulee varmasti saamaan vielä selkäänsä, jos uskaltaa pomon paikkaa kysellä.

Mutta jos lukijoille tulee jotakin mieleen niin kommenttia kehiin.

Taidan tarttua imuriin ja sitä vähän ulkoiluttaa...
nimittäin kaikilla kolmella koiralla on karvanlähtö aika

Lahden KV näyttely ja gööttiyhdistyksen kevätkokous 21.3.2015

Nyt on Pilvikin päässyt varmaan yli 2 vuoden näyttelytauon jälkeen esiintymään. Voin sanoa, että hirvitti lähtee. Ihan siitä syystä, että taukoa oli ollut niin paljon. Pilvin käytös näyttelyissä ei ole lainkaan taattu. Jos sitä ei huvita esiintyä niin se ei sillon todellakaan tee sitä, vaan vetää sekä räksyttää.

Tällä kertaa käytös oli  kuitenkin yli odotusten. Niin osasi olla ja tykkäsi kun sai taas näyttää nätiltä. Suorastaan nautiskeli!

Kuvat: Miia Kierikki-Malinen

Pilvi pikkarainen

Pilvin arvostelu: 
Oikeat mittasuhteet. Raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Feminiininen pää. Rintakehä saisi olla pidempi. Tasapainoisesti kulmautunut. 
Turhan laskeva lantio, jonka takia takaliike jää turhan lyhyeksi. Hyvä karvan laatu ja värimerkit. Mukava luonne. Esiintyy hyvin.

ERI

Tuo viimeinen maininta: "Esiintyy hyvin" lämmitti erittäin paljon mieltä, kun tiedän millainen luupää Pilvi voi oikeesti olla. Kyllä mä vähän olin ylpeä sen hyvästä käytöksestä. Sen puolesta näyttely oli oikein onnistunut.

Näki pitkästä aikaa ihania näyttelykavereitakin.
Varsinkin Päivi P:n kanssa käymä keskustelu jäi päähäni pyörimään ja jota olen ajatellut päivittäin sen jälkeen kun tulin kotiin. Katostaan, katsotaan. En kerro asiasta vielä sen enempää ;)

Meillä oli näyttelyn jälkeen gööttiyhdistyksen kevätkokous. Oli kiva kun siellä oli enemmän porukkaa kun syyskokouksessa. Viime vuonna menestyneet saivat pyttyjä ja kansioita täytettäväksi.

Pakko laittaa Pilvistä vielä tämä kuva.
Tämä kuva kertoo tuosta koirasta enemmän kuin tuhat sanaa!!

Kouvolan pentunäyttely 8.3.2015

Aamulla aikaisin ylös nousu ja kohti Kouvolaa!

Heräsin vähän liian myöhään siihen, että olisihan sitä Tuiskuakin voinut pentunäyttelyissä käyttää, mutta yhdessä me nyt sitten käytiin.

Vaikka kuvat ovat kovin huonolaatuisia, niin silti päätin kaiken uhalla laittaa muutaman.

Tuisku odotti vuoroaan nätisti.

Tuisku oli alkuun ihan hermona siihen mahdottomaan koira ja hälinä määrään mitä siellä oli. Kunhan sai aikansa hötkyillä, niin kyllä sitä sitten kivasti rauhotuttiin. Me ollaan näyttelykäyttäytymistä harjoteltu kotona vähäsen, mutta eihän se tuolla osannut sitten yhtään mennä kun kaikki oli niin kamalan jännää.

Seisottiin ihan nätisti kumminkin

Tuomarin käsittelyssä. Pöydällä oli kamalan jännittävää!

"Mä en oikeesti tykkää kun noi toiset koirat kattelee mua!"

Tuiskun arvostelu:
Feminiininen, hyvät mittasuhteet omaava narttupentu. Sievä pään malli. Miellyttävä ilme. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Rintakehä saa vielä iän myötä täyttyä. 
Riittävä luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Ryhdikäs liikkuja. 
Turkki juuri vaihtumassa, selän päällä jo lupaavaa karkeaa uutta karvaa. Reipas käytös.

KP, PN2

Tuomari ei sanallakaan sanonut Tuiskun karvan väristä. Käsitteli ja arvosteli kun mitä tahansa gööttiä, mikä oli oikein mukavaa.

Oli kiva käydä näyttelyssä pitkästä aikaa.

Vähän on ollut kaikenlaista, niin en ole viime kuukausina päivitellyt, mutta asia korjaantuu NYT.
Teen tässä lähi aikoina useammankin päivityksen, niin päästään ajan tasalle.