Astutusreissu Ouluun

Pilvin juoksun alettua noin kaksi ja puoli viikkoa sitten olin innostunut ja toiveikas viime kesän tyhjäksi jäämisen jälkeen.
Käytiin kaksikin kertaa progeissa, että lähtö osuisi oikeaan aikaan. Olin tyhjentänyt kalenterini ja päättänyt, että olemme Oulussa niin kauan kun tilanne vaatii. Onneksi majoituspaikkoja oli runsaasti tarjolla kun hiihtolomaviikko oli siellä jo ohi. Varasin alkuun kahdeksi yöksi mökin Nallikari Campingistä, mutta reissu venyikin melkein viikon mittaiseksi. Koirat ovat sinne erittäin tervetulleita, on loistavat ulkoilumaastot ja todella kivat mökit. Suosittelen lämpimästi kaikille koirien kanssa reissaajille.

Pitkän ajomatkan jälkeen meillä olikin uros siellä jo vastassa ja ensitapaaminen oli innostunut ja iloinen molemmille osapuolille. Näytti siis hyvältä. Pilvi käänsikin siinä heti jo häntää sivuun. Meno päivänä siis tutustuttiin ja vähän treenattiin.

Nallikarin majakka auringon laskiessa

Seuraavina päivinä astutusyrityksiä oli paljon. Kamu, joka ei ole aikaisemmin astunut, pääsi heti jutun juonesta kiinni ja tiesi mitä pitää tehdä. Erittäin reipas nuorimies ja täytyy sanoa, että todella hyvä kuntoinenkin. Pilvi oli hyvin vastaanottavainen määrättyyn pisteeseen asti. Kun astuminen alkoi olla tuikkaisua vaille, niin Pilvi kääntyi katsomaan taaksepäin. Sitten koitettiin kevyesti pitää sitä suorassa, ettei pylly kääntyisi, mutta se ei jostain syystä koiralle käynyt. He halusivat ehdottomasti touhuta keskenään ja häiriintyivät heti, jos ihmiset menevät lähelle tai ohjaavat oikeaan kohtaan.

Pilvi mökissä huilaamassa.

Näiden päivien aikana Kamu pääsi tuikkasemaan pikaisesti muutaman kerran, mutta saiko se pennunsiemeniä Pilviin, niin siitä ei ole mitään tietoa tai varmuutta. Paikkaakin vaihdettiin. Oltiin välillä mökissä ja toisinaan uroksen kotona.

Näin jälkikäteen minulla on sellainen mielikuva, että juoksu ei jostain syystä ollut ihan täydellinen. Pyllykin oli mielestäni aika vähän turvonnut. Olikohan ovulaatiota ollenkaan? Ei voi tietää.

Olen sitä mieltä, että koirilla pitää olla seksuaalinen vietti astumiseen ja sen pitää tapahtua mahdollisimman luonnollisesti. Minä en hyväksy sitä, että narttukoiraa pidetään kunnolla väkisin kiinni, että uros pääsee astumaan. Hyväksyn siementämisenkin vain hyvän vietin omaaville koirille ja erittäin hyvin perusteltuna.

Pilvillä on ollut jo kahdet pennut ja molemmilla kerroilla astumisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. En voi millään käsittää, että miksi se nyt on näin vaikeaa. Jääkö juoksu jotenkin vaiheeseen? Vai missä on vika. Paljon kysymyksiä pyörii mielessä.
Meillä oli siinä kaverina toinen kasvattaja, jolla on paljon kokemusta ja sain paljon uutta tietoa astumisista ja kaikki tehtiin, mikä tehtävissä on. En ainakaan voi ajatella, että olisinko voinut tehdä jotain enemmän tai vähemmän. Nyt ei voida muuta kun odottaa. Ultraan mennään joka tapauksessa noin 4 viikon päästä, vaikka minulla on vahva epäilys siitä, että tyhjäksi jää.

Reissu oli muuten oikein mukava, vaikka ajomatkaa tuli edestakaisin noin 1000 kilometriä.
Kiitos Tanjalle ja Tuijalle pitkistä keskusteluista ja hyvästä seurasta.

Miten meni noin niin kun omasta mielestä?
 -Vaikea sanoa....

Toiveissa pentuja!

Sain kesällä 2014 Hile sijoitusnartulleni aivan loistavan kodin. Parhaan mahdollisen.

Susanna on kasvattanut monta gööttipentuetta omalla Kuukiven kennelnimellä, joten hänellä on enemmän kokemusta ja tietämystä kasvattajana kun minulla. Pennut tulevat siis syntymään ja kasvamaan Paneliassa. Tämä on meille kaikille paras ratkaisu. Minun luonani on toivottavasti kesällä Pilvin pennut, jos tällä kertaa saadaan astutus onnistumaan, eikä tähän asuntoon voi ottaa kahta pentuetta samaan aikaan. Susannalla on aikaa hoitaa pennut ja lapset pääsevät siihen myös osallistumaan, eikä perheen tarvitse luopua koirasta yli kahdeksi kuukaudeksi. Eikä Hileen ei tarvitse lähteä "outoon" paikkaan synnyttämään. Ratkaisussa on vain positiivisia puolia.

Susannan facebook-sanoin 26.2.:
"Pitäähän mun vähän tätäkin jo hehkutella. Hiiwatin karvanlähtö on alkanut joka enteilee juoksuja. Nämä pennut tulevat siis syntymään ja varttumaan täällä meillä, joten saavat kosketuksen "paimentamiseen" jo pentuna, Rocca-eno saa toimia menttorina.
Toiveissa olisi saada pentuja niin käyttöön kuin näyttöön.
Nämä toivotut pennut saavat "riesakseen" monta kasvattajaa. Kennelnimen puolesta Tuulikki, pentujen syntymäkodista minut ja pentueen isän puolesta Päivin.
Tämä on todellinen yhteistyö pentue...."

Iso kiitos kuuluu myös Päiville, että saadaan Uskoa "lainaksi"

Sadepilven Aino Aamutähti, "Hile" "Hiivatti"

Danga´s Yakari-F "Usko"

Tästä yhdistelmästä ei voi tulla kun loistavia koiria!
Odotan niin kovin onnistuneita astumisia viime vuoden epäonnistumisen vuoksi. Pilvin tyhjäksi jääminen oli isku vyön alle. En jotenkin sellaista osannut odottaa, enkä sitä, että se ottaa niin koville. Olen sen takia yhtä kokemusta rikkaampi ja ehkä vähän viisaampi.
Nyt pidetään peukut ja varpaat pystyssä. Jookos?

Pariskunnan terveydestä ja kuvaustuloksista on tarkemmat tiedot Sadepilven kotisivulla.
Kiinnostuneet yhteydenotot suoraan Susannalle, kiitos.

Nyt jännätään, koska juoksu alkaa....

Hile :)

Pentusuunnitelmat keväälle 2016 valmiina

Olemme viettäneet tässä hiljaiseloa ja pörränneet kotinurkissa. Samalla on tullut mietittyä, että mitähän sitä jatkossa tekisi. Kyllä niin laittoi "närästämään" kun ultrassa Pilvi todettiin tyhjäksi. Ei siinä auttanut muu kun tirauttaa pienet pettymysten kyyneleet ja jatkaa eteen päin.

No, nyt on jatkettu eteen päin ja hyvän ystävän kanssa lyötiin päät yhteen. Alettiin miettimään, että Pilville pitää kyllä mies vielä saada. Ja siitä se sitten lähti. Viestiä menemään ja kysymään.
Olisi pohjoisempana sellainen komea, mukavan oloinen, nuori, viriili uros. Josko siitä olisi Pilvi Pikkaraiselle mieheksi. Kaikki tarpeelliset tutkimuksetkin oli tehty ja vähän enemmänkin MyDogDNA-testiä myöten. Ja vastaus oli myöntävä.

Eli meillä nyt on ihan oikeasti suunnitelma seuraavaan juoksuun jota odottaisin tulevaksi siinä huhtikuun alun tietämissä.
Ajomatkaa tulee 500 km yhteen suuntaan, joten proge-testit tehdään ainakin pariin kertaan, jotta menisi ajoitus nappiin. Ja sitten sata lasissa Ouluun. Ei vais. Ihan rajoitusten mukaan, luulisin.

Mutta asiaan. Pilvin sulhaseksi on valittu Kompiaisen Caamoksen Kaataja "Kamu"

    Kuva: Tanja Tolvanen

FI MVA SE MVA BY MVA RO MVA RO GR MVA

Syntynyt 18.11.2012

Silmät terveet, polvet 0/0, kyynärnivelet 0/0, lonkat B/C

selkä kuvattu terveeksi, jalostustarkastuksessa: Erittäin hyvä

Kamu viettää suhteellisen aktiivista koiran elämää ja haluaa käydä paljon metsälenkeillä ja mm. tokoilee. Kone ei hyydy, vaikka miten paljon mentäisiin. Forrest Gump, aina menossa. Nuorimies haluaa olla göötin tavoin kaikessa touhussa mukana ja satasella. Sitten kotona osataan myös olla ja rauhoittua. Nauttia vaan loikoilusta ja perheen muiden koirien sekä ihmisten seurassa.
Lyhyesti sanottuna: tervepäinen koira

Kuva: Ari Lavander                                                   Kuva:Ari Lavander

Kamu

Hyvän tuulinen veijari

               
Jos ja toivottavasti kun pentuja saadaan aikaiseksi, niin niistä tulee todennäköisesti aktiivisia ja rohkeita koiria, jotka tykkäävät ihmisten läheisyydestä ja ovat hyväluontoisia sekä leikkisiä. Omaa tahtoa niillä tulee myös olemaan sopivasti, ei mitään nössyköitä.
Pennut tietysti kasvatetaan rakkaudella hoitosedän ja siskopuolen aktiivisella avustuksella noin 9 viikkoisiksi. Mutta siihen haaveeseen on vielä aikaa.

Nyt saa pitää peukut, ukkovarpaat ja tassut pystyssä! Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee nappiin. Innoissaan tässä jo ollaan. Sekä minä, että uroksen omistaja. Koirista en tiedä, mutta eiköhän se innostus siitä ala kun Kamulle viedään keväällä juoksuinen narttu nokan eteen.
Vai mitä olette mieltä? ;)

Meinasi ihan unohtua! Herttinen sentään.
Kiitos Tanjalle, että saan tämän hienon uroksen Sadepilven B-pentueen isäksi.

Ajatuksia astutuksesta

Olen tässä miettinyt, siitä saakka kun Pilvillä oli nuo tärppipäivät, että kirjoitanko mieltäni askarruttavasta aiheesta tänne mitään vai en. 

Sitten ajattelin, että eikös tämä blogi ole myös ajatusten kirjoittamista varten.

Minulla on vasta vähän kasvattaja kokemusta ja Pilvin viimeisen juoksun aikana tajusin, miten tietämätön olen kaikesta. Muistakaa siis tätä lukiessanne, että olen täysin noviisi ja aivan alkutaipaleella näissä asioissa ja tämä on pohdintaa...

Pilvin juoksu kun alkoi, niin viikko sen jälkeen uros tuli meille lemmenlomalle ja muut koirat. Pyry sekä Tuisku, lähtivät muualle hoitoon. Ajatukset olivat vähän ristiriitaiset, mutta toiveikkaat, kun tiesin, että sulholla oli nuorempana ollut onnistunut astuminen ja viimeinen astuminen ei ollut onnistunut. Ajattelin kumminkin, että kyllä se "luonto tikanpojan puuhun ajaa" jos niin on tarkoitettu. En oikein osannut ajatella asiaa niin, että tulosta ei saada. En tiedä miksi, mutta luulisin sen johtuvan vain ylipositiivisesta odotuksesta. Tai jostain... 

No. Uros oli aivan ihana. Elvis oli oikein herrasmies. Sain tutustua koiraan kunnolla kun se oli tässä luonani koko viikon. Pidin todella paljon koiran luonteesta. Sulho oli kovin huomaavainen narttua kohtaan, eikä väkisin kingennyt selkään, jos se ei neidille sopinut vaan odotti kärsivällisesti oikeaa aikaa. Kun se oikea aika tuli, niin yritystä ei puuttunut. Uros pisti kaiken peliin, yritti ja yritti. Se oli parista sentistä kiinni ettei päässyt narttuun. Sitä ei voi tietää, johtuuko se iän tuomasta kropan kangistumisesta, tapaturmista toisten koirien kanssa vai mistä.

Hetket kuluivat, narttu seisoo valmiina häntä sivussa ja odottaa. Ja uros jaksaa yrittää, yrittää, yrittää ja yrittää. Seuraavana päivänä yrittäminen vaan jatkuu. Kumpikaan ei anna minun koskea itseensä. Hommat loppuvat samantien. 

Sitten alkaa hiipiä mieleen ajatus, että tästä ei nyt oikeesti tule mitään. Proge-testissä käytiin kerran ja sen perusteella alkaa epätoivo hiipiä puseroon. Juoksua oli odotettu puoli vuotta. Sitten kuulin pariltakin ihmiseltä illalla, että apua on saatavilla. On auttavat kädet, jotka vähän ohjaamalla saavat uroksen narttuun. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tälläistä apua voi olla saatavilla. Ei tullut pieneen mieleenkään! Taas oli yksi asia. joka oli minulle täysin uusi. Uros oli niin valtavasti yrittänyt, että mielestäni tämä kortti katsotaan. Aamulla soitto ja päivällä koirien kanssa kylään. Auttavista käsistä oli sen verran apua, että yksi "ruikkaisu" saatiin aikaiseksi, sellainen pikainen käynti sisällä. Sen jälkeen narttu oli sitä mieltä, että ei saa koskea. 

Pettymys. Riittääkö tuo? Harmittaa. Aika menee ohi. Mitä minä nyt teen?

Elvis oli tosiaan täällä viikon ja sitten puhalsin pelin poikki, kun näytti siltä, että tärppipäivät  olivat ohi.

Kun olin uroksen vienyt kotiin, niin sen jälkeen alkoi mielessä pyöriä paljon asioita ja kysymyksiä.

Jokaisen kasvattajan pitää varmasti laittaa itselleen määrättyjä rajoja. Missä menee minun rajani? 

Se pohdinta on vielä kesken ja jokainen astutus on erilainen.

Pitääkö uroksen pystyä astumaan itsenäisesti? Saako ihminen yhtään auttaa? (Jotkut rodut eivät pysty siihen luonnollisesti) Minä päädyin siihen, että tällä kertaa ihminen sai yrittää auttaa, koska uroskoiran seksuaalisessa vietissä ei ollut mitään vikaa. 

Saako nartusta pitää kiinni? Jos saa, niin kuinka paljon?

Miten suhtaudun keinosiemennykseen? Senkin voi tehdä emättimeen, joka vastaa astumista tai myöhemmässä juoksun vaiheessa kohtuun, joka tuntuu minusta epäilyttävältä ja jotenkin väärältä, että narttu "pakotetaan" tiineeksi.

Olen joutunut tämän kokemuksen jälkeen käymään läpi eräänlaisen tunteiden vuoristoradan. Eikä tämä ole vieläkään ohi. Sen tiedän, että en ole tehnyt mitään eettisesti väärin. En mitään sellaista, jota MINÄ en hyväksyisi. Ihan kaikkia keinoja pentujen saamiseksi en ole valmis tekemään. Sitä pitää pystyä nukkumaan yönsä rauhassa. Uusia ajatuksia putkahtelee välillä mieleen ja Pilvin ultra on vielä edessä. Minulla ei ole tällä hetkellä mitään veikkausta siitä, että onko pentuja tulossa vai ei. Jos niitä ei tule, niin odotellaan seuraavaa juoksua. 

Kokeneiden kasvattajien ja pitkään koirien kanssa touhunneiden ihmisten tuki on aloittelevalle kasvattajalle äärimmäisen tärkeää. Heillä on valtavasti tieto-taitoa, niin paljon, että eivät varmasti itsekään sitä tiedosta. Toivottavasti saan jatkossakin heiltä neuvoja ja apuja kun tulee mieleen jotakin kysyttävää.

Kävi miten kävi, niin olen saanut tutustua ihanaan uroskoiraan ja sen varsin mukavaan omistajaan, jonka kanssa varmasti pidetään jatkossakin yhteyttä.

Pilvi 2 vuotiaana.

Vaaleiden gööttien tapaaminen Erkkarissa 8.8.2015

Meillä oli Erkkarissa treffit, valkoisten gööttien tapaaminen.

Oli hauska nähdä taas Igor (Konnunkodon Igor Isbjörn). Igor on väriltään lähes valkoinen ja Tuisku cremen värinen, jolla göötille tyypillinen valjaskuvio etujalkojen takana näkyy selvästi.

Oli aivan ihanaa kun saatiin ikustettua nämä kaksi samaan kuvaan kun ei tiedä koska tulee sitten seuraava tilaisuus. Kiitos Annaleenalle, että ehdit kuvaamaan! Vai mitä olette mieltä?


Kuvat: Annaleena Sevillano

Nuuh! Kuka sinä olet?

Igor 4 v oli niin ison jässikän näkoinen tuon Tuisku 1 v rinnalla

Niin samanlaiset ilmeet!

Onnellinen pikkukoira

Mielipide?

Gööttierkkari 8.8.2015

Taas niitä aamuja kun kello soi 4.30 ja edellisenä yönä on nukuttu vajaat 4 tuntia. Silmät ristissä suihkuun ja liian lyhyiden unien takia olo kuin krapulassa.
 Auto oli illalla ajettu ulko-oven eteen ja lähes kaikki tavarat pakattu. Sitä ennen oli kaksi päivää raavittu yhdestä sun toisesta kaapista tarvittavia kamoja esille. Milloin ihminen oppisi laittamaan kaikki sillai että ne löytyvät tuosta vain ottamalla.
Kaksi mukia kahvia ja iltaisesta päätöksestä syödä kunnon aamupala, tuli "ei nyt vain maistu"- fiilis. Perinteinen juotava jugurtti matkalla sai kelvata.
Kolme koiraa autoon ja suuntana ensin Vantaa, josta piti hakea näyttely/trimmauspöytä. Facebook ryhmässä sellaista olin kysellyt, kaupat sovittiin ja maksu sekä nouto passasi myyjälle. Siinä ei tullut kiertoa yhtään matkaan ja Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalle oli vain 7 km matka.

On siinä kantamuksia, telttaa, häkkejä, timmauspöytä, näyttelytavaraa, taitettavia tuoleja, pic nic eväitä, kolme koiraa yms. yms. Onneksi on kunnon vetokärry, mutta silti sai hiki päässä touhuta kunnes kaikki oli paikallaan ja teltta kasattu. Huh! Onneksi oli vaihtovaatteet mukana.

Mutta tätä päivää oli taas vuosi odotettu!
Kavereita, ystäviä, vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia. Paljon asiaa ja naurua kuului päivään. Ihanaa!

Ensimmäinen koitos olikin sitten heti kello 10.00 kun juniorinartut astuivat kehään. Minä olin valkoisen tai siis cremen värisen gööttini ilmoittanut viralliseen luokkaan. Ai miksi? No ihan siitä syystä, että tuomarilla on saman ikäisiä koiria arvosteltavana yli kaksikymmentä ja paljon vertailukohtia, että  uskoin saavani koirastani kunnollisen arvostelun. Kyllähän sitä sipinää kuului, että miksi tuo ei ole turistiluokassa, niin pikkullinnut kertoivat, mutta se ei minua kiinnosta vähääkään, eihän se koira muuten eroa muista kun värinsä puolesta.

Kehään mentiin reippaasti. Annoin mielessäni Tuiskulle miinuksia hihnassa vetämisestä. Sillä oli taas sellainen päivä, että kiire olisi ollut joka paikkaan. Muutamassa mätsärissä on käyty pentunäyttelyn jälkeen ja menivät hyvin. Muiden kanssa kehä kierrettyämme ja aikamme odoteltuamme, oli Tuiskun vuoro päästä tuomarin arvosteltavaksi.

Odotellaan pöydälle pääsyä

Blondit odottaa valmiina tuomaria

Pöydällä seisominen sujuu mallikkaasti, vaikka sitä ei kovin ole harjoiteltu

Karen Gilliland ei lentoyhtiön sekaannuksen takaia päässyt lentämään Suomeen, mutta onneksi saatiin Suomesta tuomari paikalle, joka oli Hans Lehtinen

Arvostelu:
Tällä hetkellä hyvin kevyt runkoinen, mutta ääriviivoiltaan kaunis narttu. 
Hyvä pääntyyppi. Seisoo hyvin raajoillaan. Liikkeet ok. 
Väriltään vaalean kellertävä, mutta ei silti valkoinen.

JUN T

Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Tuisku sai virallisen näyttelytuloksen.
Rotumääritelmässä sanotaan, että valkoinen on hylkäävä väri, mutta siellä ei sanota mitään kellertävistä tai cremen värisistä. Virhe on vakava, jos valkoista väriä on yli 30% perusväristä.
Eli vakavan virheen takia Tuiskulle Tyydyttävä. Näin minä tuon asian ymmärrän ja sitä tuumattiin kehän jälkeen muutaman muunkin kanssa.

Arvostelun mukaan tyydyttävä, minulle täydellinen.

Tuiskua seisotettiin tuomarin edessä todella kauan, mutta se oli järjettömän reipas siihen nähden, miten sen kanssa on harjoiteltu.
Ja kyllä. Olin pudottaa leukani nurmikolle, kun tajusin, että näin oli käynyt. Voi sitä riemun määrää. Siinä tuli heitettyä parit ylävitoset kehän jälkeen. Olo oli kuin lottovoittajalla.
Koirani ei ole vammainen, päävikainen, eikä sitä ole todettu silmäsairaaksi tai lonkkavikaiseksi, koska kuvauksissa se ei ole vielä käynyt. Se nyt vain sattuu olemaan erivärinen kun muut.


Pilvin vuoro oli sitten myöhemmin.
Pilvi on ollut äärimmäisen rasittava viime päivät kun sillä alkoi juoksu. Se vähäkin järjen ääni, joka sillä on ollut, katosi tyystin pari päivää sitten. Uroksia oli ympärillä jatkuvasti ja se ei olikein tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt olla. Päästää lähelle vai antaa hammasta.

Kehään silti mentiin. Hans Lehtinen arvosteli myös sen.

Arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Hyvärunkoinen narttu. Luusto saisi olla voimakkaampi.
Hyvä ilme. Kaunis kaula. Ylälinja saisi olla tasaisempi. Hyvä takaosa ja liikkeet ok.

VAL ERI

Tämän Pilvi osaa, pönöttänisen.

Harjoittelija arvostelijakin kävi käpälöimässä

"Pikkarainen" seisoo aina niin nätisti.

Loppukilpailussa päästiin Pilvin kanssa vielä osallistumaan Bodeneis kasvattajaryhmään ja tulimme kolmanneksi BIS KAS 3.  Josta muistoksi jäi pieni pokaali. Onnea kasvattajalle!


Pyry oli meidän porukassa viimeisenä sitten kehässä. Turisti luokkaan oli tänä vuonna ilmottautunut vain viisi koiraa. Se onkin ainoa näyttely, jossa me Pyryn kanssa käydään. Pitäisi kyllä käydä mätsäreissäkin kun se osaa käyttäytyä niin hienosti. Sillä oli oikein traivi päällä kehässä. Kehää juostessa ympäri sillä kesti hetken päästä hyvään rytmiin ja kun se löytyi, niin minun ei tarvinnut tehdä muuta kun juosta rinnalla ja antaa koiran ravata. Vitsi kun sen kanssa on ihana mennä. Se saa esittäjänkin tuntemaan itsensä todella taitavaksi.

Odotellaan omaa vuoroa

Vähän huono kuva kun on niin suurennettu. Onnellinen koira.

Turistiluokka oli toisessa kehässä ja siinä oli tuomarina Paula Rekiranta.

Arvostelu:
8 vuotias tyypiltään erinomainen uros. Hyvä pään pituus. Otsapenger voisi olla selvempi. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Erinomainen luusto. Vahva takaosa. Upeat liikkeet. 

TURISTI 1


Kuva: Annaleena Sevillano

Pyry voitti siis turistiluokan. Voittoja on tullut aikaisempinakin vuosina 2011 sekä viime vuonna. Sanoinkin siinä tuomarille, että Pyry voitti viime vuonnakin ja hän vastasi "En yhtään ihmettele. On se kyllä niin komea uros. Harmi, että on turistiluokassa"

Joka tapauksessa, mä oon niin ylpee tuosta pojasta kun se pärjää epävirallisessa luokassa. Muistoksi saatiin taas uusi pokaali sekä ruusuke. Vielä niitä tuonne kaappiin mahtuu.

Meillä kaikilla oli pitkä, yli 14 tunnin reissu ja oltiin kotiin päästyämme aivan poikki.
Pyry ja Tuisku jäivät suoraan siitä vielä autoon ja heille laitettiin omia kamppeita mukaan, koska lähtivät samantien hoitoon.

Meidän mukaan erkkarista tuli myös Pilvin sulhanen ja toiveissa olisi lähipäivinä astuminen kunhan tuo Pilvi nyt ensin on siihen valmis. Elvis on kärsivällinen odottaja.
Pitäkää nyt peukkuja pystyssä, että juoksu on kunnollinen ja rakkaus syttyy ensi viikolla. Muutaman päivän päästä ollaan taas viisaampia sen suhteen.

Elviksen ja sen emännän tyylinäyte erkkarissa, jossa Elvikselle ERI

KIITOS

Kaikille ihanille ystäville ja tuttaville, 

joiden kanssa tuli vaihdettua ajatuksia, kuulumisia ja käden heilautuksia. 

Oli kiva taas tavata. 

Naurua, iloa ja muistoja jäi taas tästä mukavasta ja antoisasta päivästä.

Kiitos tätä kautta myös niille juttukavereille, jotka eivät ole Facebookissa.

Bodeneis kokoontumisajot 1.8.2015

On hyvä, että jokaisen koiran kanssa on välillä erillisiä menoja, niin saavat olla perheen muilta koirilta rauhassa sekä keskittyä ympärillä oleviin tapahtumiin. Tänään meillä oli Pilvi vuoro päästä yksin liikenteeseen, joten auton keula näytti Hyvinkäälle.

Meitä oli kokoontumisajoissa toista kymmentä Bodeneis-koiraa. Ikähaarukka paikalla olevissa koirissa oli 16v-5kk. Jokainen koira osallistui kolmeen eri tehtävään ja uusiakin sai, jos ensimmäiseen tulokseen ei ollut tyytyväinen.
Ensimmäisenä tehtävänä oli kiihdytyskisa eli juoksukilpailu, jossa jokaiselta koiralta otettiin aika. Tyyli oli vapaa.
Minä lykkäsin Pilvin kuonon ensin karjalanpiirakkapussiin. Hyvää! Pilvi katsoi että saanko mä tälläistä herkkua? Et saa... vielä. Hmmm... Taktiikka oli, että mennään ihmisistä ja muista koirista kaukana oleville purkeille ja sieltä juostaan kohti. Koirasta pidettiin kiinni lähtö paikalla ja vielä vähän karjalanpiirakan hajua nenään. Juoksin ihan lähelle maalia... koira irti... hirveetä kyytiä mamman luokse ja vielä muutama metri maaliviivasta, että tulisi hyvä aika. Palkaksi sitä ihanaa karjalanpiirakkaa.
Tällä taktiikalla tehtiin toinen juoksu ja tulikin niin hyvä aika, että mentiin toiseksi. Ja minä kun olin aina luullut, että ei tuo likka lujaa viitsi juosta!

Kiihdyskisan palkintojen jako oli päivän päätteeksi.
Voittaja vasemmalla Chiara, toiseksi keskellä oleva Pilvi ja kolmanneksi oikealla tärkeänä istuva Kaapo.

Toisena tehtävänä oli lihapullapalojen nopeus syönti laudalta, josta viimeinen oli muovikipon alla. Tehtävä ei ollut Pilville niin mieluinen, joten sitä me ei uusittu. Hyvin se meni kumminkin ja kaikki tuli syötyä. Enemmänkin olisi maistunut, yllätys yllätys.

Kolmantena tehtävänä oli kelluvien lihapullapalojen syönti erikokoisista vesikipoista, joka tuntui olevan kovin haastava. Eihän koira laita mielellään kuonoaan veteen ja vähän älliä piti käyttää, että miten ne palat sieltä oikein saa. Olin tehtävän suhteen hyvin skeptinen ja olisin voinut laittaa etukäteen pääni pölkylle, että Pilvi ei sitä tee! Jos olisin pääni sinne pölkylle laittanut, niin kirjoittaisin tätä tekstiä täysin sokkona, siis päättömänä.

Ensimmäisellä kerralla Pilvi koitti ensin vettä lipittämällä saada lihapullan palaa. Ei onnistunut. Kuulin kuinka koiran päässä rattaat rahisivat ja se mietti, että miten ne sieltä saa kunnes se lamppu syttyi ja pienen yrittämisen jälkeen eväs oli suussa. Mentiin seuraavalle kipolle ja nyt sujui hyvin. Kolmannella otettiin sitten jo hienosti! Armoton kehuminen, jokaisen onnistuneen poiminnan jälkeen sai ihmeitä aikaan. Ajattelin, että tämä tehtävä pitää uusia kun siihen tuli mahdollisuus, niin hienosti Pilvi hoksasi tuon homman.

Pilvi nostaa huulia ylöispäin irvistysasentoon ja haukkaa lihapullan vedestä.

Tehtävä suoritettu toisella kerralla nopeasti, kun eka kerta meni harjoitteluun. Oli monta nopeaa koiraa ja sitten niitä jotka eivät veteen halunneet koskea. Niin oli montaa tyyliä kun oli koiraakin. Yllätys oli suuri kun Pilvi palkittiin tässäkin tehtävässä kakkos sijalla! En minä nyt uskonut, että se niin nopea kumminkaan oli ollut.

Muistoksi saatiin sijoituksista hienot ruusukkeet ja pienet herkut. Jokainen osallistuja sai lohdutuspalkinnon.

Meillä oli oikein ihana päivä. Ilma oli suosiollinen, ei ollut liian kylmä tai kuuma. Pilvi sai paljon uusia kavereita. Tosin, urokset saivat nähdä vain hampaita ja vihaisia katseita, jota kovasti ihmettelin kun tuo on aina niin ylisosiaalinen. Syykin selvisi kesken päivän. Pilvillä alkoi juoksu. Emäntä sai kanssa pölistä uusien ja vanhojen tuttavien kanssa. Pilvin kaksi sisarustakin oli paikalla, Coco ja Muusa. Päivä oli meidän osalta oikein onnistunut ja muutkin kotiin lähtijät näyttivät oikein tyytyväisiltä.

Loistava tapa viettää lauantaipäivää hyvässä seurassa. Kiitos kaikille!