Pennut 6.5 viikkoisia

En ole tajunnut ajan kulua.
Aika mennyt kuin siivillä. Pennut vipeltävät ympäri huushollia ja riekkuvat pihalla sen minkä ehtivät.
On se hyvä, että facebookissa jo kysellään blogi päivityksiä kun itse ei tajua mitään kirjoittaa.
Elo pentujen kanssa on niin arki päiväistä meille, ettei blogin seuraajien kaipuuta ole muistanut.

Pennut kävivät 24.7. torstaina sirutuksessa ja eläinlääkärin tarkastuksessa.
Kaikki pennut saivat "terveen paperit" ja pojilla kivekset tuntuivat. Loistavaa.
Kaikilla on siis jo viralliset nimet ja nyt vaan odotellaan kennelliiton papereita ja rekkareita.

PENTUJEN VIRALLISET NIMET:

Pitkähäntäinen poika: Sadepilven Aslak Arotuuli

Töpöhäntäinen, valk. tyttö: Sadepilven Anni Aarnivalkea

Hännätön poika: Sadepilven Alvar Ahtojää

Pitlähäntäinen tyttö: Sadepilven Aino Aamutähti

Meidän rivitaloasunnon takapiha on aidattu ja pentuturvallinen. Joten pienillä on tila kirmata pihalla. 

On eri tasoja yms. oppivat, ettei maa ole aina ihan tasainen. 

Pilvi on ollut niin kova imettänään pentujaan, että penneleille ei meinannut kiinteä ruoka millään maistua. Nyt jo kyllä syövät hienosti. Metallikuppia kun koputtelee, niin koko sakki juoksee keittiöön häkin viereen odottamaan, että ne nostetaan aitaukseen syömään.

Meillä kävi tällä viikolla pieni tapaturma. 

Pyry on yleensä ollut kovin nätisti. Leikkinyt ja "hoitanut" pentuja, mutta jostain syystä sillä sitten paloi pinna. Nappasi pitkähäntäistä tyttöä kunnolla naamasta kiinni. Onneksi istuin vieressä ja salamana jätkän kimppuun ja nakkasin sen sisälle. Pentu huusi kun syötävä! Otin tytön kiinni ja kun nostin syliin niin silmä oli aivan veressä. Sitä tuli oikein kunnolla. Kuonosta tuli myös verta.

Isännälle sanoin, että samantien koirat sisälle, nyt tuli lääkäri keikka. Siltä seisomalta lähdettiin Tampereelle Tuhatjalkaan. Oli pidettävä paperia pennun silmän päällä ja silti oli housut veressä. Kello oli silloin jo kahdeksan illalla.

Päästiin sitten lääkäriin. Silmä tutkittiin tarkkaan siitä ei luojan kiitos löytynyt mitään. Silmän sisänurkassa luomen alla oli palkeenkieli ja milli luomen reunasta, sentin mittainen vekki. Se liimattiin, niin iso se oli. Saatiin silmätipat ja antibiootit mukaan.

Kuono oli myös tosi arka, mutta murtumaa ei onneksi ollut.

Eläinlääkäri sanoi, että kävi mahdoton tuuri!! Milli tai kaksi, niin silmässä olisi ollut reikä.

Voi olla, että silmä parantuessaan kunnolla, ei ole ihan samanlainen kun toinen.

Saatiin sieltä mukaan todistus tapaturmasta. Eihän sitä koskaan tiedä jos sitä paperia jossain tarvitaan.

Kännykkäkuva ennen lääkärille pääsyä. Silmä ei kuvassa näytä niin pahalta, mitä se oikeasti olli!
Veret olin juuri siivonnut. Tytteli, joka on porukan vilkkain, oli totaalisessa shokkitilassa. Nukahteli välillä syliin.

Tyttelille ei onneksi jäänyt tapahtumasta traumoja. Pyryn kanssa nuolivat toisiaan jo seuraavana aamuna. 

Oli totaalinen onni onnettomuudessa. Huh huh. No, Pyry on saanut tapahtuman jälkeen enemmän omaa aikaa. Ei tähän osannut millään varautua. Edellisten pentujen aikaan ei ollut mitään ongelmaa. Mutta näitä nyt elukoden kanssa sattuu.

Vielä yksi uutinen olisi kerrottavana.

Meillä on tässä ollut kamalassa juupas-eipäs-mietinnässä valkoisen töötin kohtalo. 

Lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että se jää kotiin kolmanneksi koiraksi. Ei sitten millään raaskittu siitä luopua. Eikös se niin ole, että siinä se menee kun kaksikin koiraa? :)

Sadepilven Anni Aarnivalkea "Tuisku"