Rauhallista syksyä

Olemme viettäneet rauhallista syksyä. Kotona ollen ja metsässä liikkuen. 

Sienestys kausi kun alkoi, niin lähdimme koko porukka sienimetsälle. Koppaan jäi tatti jos toinenkin. Suppilovahverot odottavat vielä noutajaansa. 

Mikä sen parempi koirien lenkitys paikka kun metsä ja tietysti vapaana. Itselle tulee niin kamalan hyvä mieli siitä, että näkee koirien nauttivan vapaudesta ja sen onnellisen ilmeen, kun voi antaa vaan mennä!

Olimme viikonloppuna mökkeilemässä ja vietettiin mukavaa viikonloppua touhuten ihan tavallisia asioita. Pikku Tuisku väsähtää vielä helposti ja uni maistuu oudossakin paikassa kun on tuttuja hajuja mukana. Kangaspedit ja omia leluja otettiin mukaan.

Pyry jaksaa vahtia lelujaan ja pyytää leikkimään.
Oman lauman ihminen kun katoaa näköpiiristä sekunniksikun.
Perään on mentävä!

Porukan palikka, ei kun siis Tuisku, pääsi ensi kertaa iskemään naskalit polttopuuhun.

Mökin paras paikka Tuiskulla: sohvapöydän alataso.

Niin kamalan vähän on ollut päivitettävää kun mitään ei oikeastaan olla tehty. Sellaista normaalia koti- ja perhe-elämää vietetty. 

Paitsi, että aamulla kun nousee ylös ja on menossa keittiöön kahvin keittoon, iskee sukkansa kusilammikkoon ja kun käännyt, niin vastassa on toinen lammikko tai kakat. Tuisku ei vielä ole sisäsiisti ja Pilvillä on jälleen kerran synnytyksen jälkeen vaikeuksia olla yö tekemättä asioitaan sisälle. Edellisen pentueen jälkeen sama juttu. Pilvillä ei kerta kaikkiaan rakko pidä koko yötä ja kakkakin tulee väkisin (joita Tuisku yöllä kuljettaa ympäri keittiötä). 

Juu. Hankkikaa vaan koiria... kusi ja paskaralli on taattu.

Noh, ei kai tämä ikuisuuksia kestä.

"Toivossa on hyvä elää ja Uskossa hyvä kuolla." -Sanoi lapamato