Hajukoulutusta

Minä kun kovasti tykkään sienistä ja syksyisin olen jatkuvasti koirien kanssa metsässä sienireissuilla. En niitä tosin kovin paljon tunne. Herkkutatti, suppilovahvero ja kanttarelli ovat kopasta yleensä löytyneet. Kanttarelli on usein sellainen, joka tuolla samoillessa jää sammalistoon piiloon, vaikka onkin keltainen. Kun sitten piti hajukoulutukseen miettiä jotakin, niin se oli kanttarelli. Meillä onkin opettajana varsinainen hajukoulutus ekspertti, joka tietää tästä alasta aivan valtavasti.

Teline pilttipurkeille, jotta pysyvät paikallaan.
Tälläisen telineen sain kaverin mieheltä viinipullo palkalla.

Ensin opeteltiin yhdestä pilttipurista kanttarellin hajua ja sitten otettiin teline käyttöön ja sieltä pitää haju löytää. Myöhemmin sitten jätetään purkit pois. Totesin heti alkuun, että pelkkä sana: hyvä ja namin antaminen, ei ole tarpeeksi nopeaa palkkausta ja opetin naksun. Ehkä opetus ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaan, mutta kyllä tuo Tuisku tietää sen tarkoituksen.

Hajun Tuisku löytää helposti purkkien joukosta ja nyt pitää opettaa ilmaiseminen, että mistä se haju löytyy. Mielenkiintoista puuhaa ja ällistyttävää, kuinka nopeasti koira oppii.

Nysä löytänyt suppilovahveron ja menee maahan.

Susu löytänyt hevosenkengän ja saa namin.
Susu ei vielä kunnolla osaa löytöään merkata.
Mutta taitavasti etsii jo ulkoa.

Meillä on aina hajuharjoitusten päätteeksi leikkituokio. Susu ja Nysä ovat siskokset ja ovat kovia leikkimään kahdestaan. Tuisku kyllä juoksee perässä, mutta sen mielestä Stig on aivan ihana ja sen seura on aina tervetullutta.

"Tuis-tuis", "Susu-Petteri" ja "Nyspe"

Tuisku ja Stig

Voin kertoa, että tämän kuvan eteen tehtiin töitä.
Miten saa kolme sähköjänistä pysymään sekunnin paikallaan? Ei mitenkään.

Toivottavasti olemme edenneet hajuharjoittelussa loppukesästä niin pitkälle, että mulla on sellainen sienikaveri, joka kertoo kanttarellien kasvupaikan. Sitä päivää odotellessa :)

Sadepilven B-pentue suunnitteilla!!

Meillä oli tänään treffit. Minulla ja Pilvillä.

Lähdettiin käymään Helsingissä ja syy on Päivi P:n hän kyllä itse tietää miksi ;) Osoitan syyttävän sormeni taas siihen suuntaan.

Meillä oli siis tapaaminen ja kävimme vierasilla. Pilvi pääsi tutustumaan miesehdokkaaseensa ja oli hyvin tyytyväinen emäntänsä valintaan. Mitään kova äänisiä vastalauseita ei  tullut.
Konnunkodon Elric Melnibone "Elvis" on aivan ihastuttava herra. Rauhallinen ja kovin miehekäs. Tasoittaa hienosti Pilvi Pikkaraisen luonnetta ja on sopivan roteva.

Meillä on siis pentu suunnitelmia ja olenkin ollut tässä viime aikoina ihan täpiöissäni asiasta. Hittolainen sentään, että olen aivan liekeissä!! Wu-huu!!

Elvis, minä ja Pilvi

Helsingissä oli ihana aurinkoinen ja lämmin päivä. Olokin oli hyvin aurinkoinen. Niin minulla kun Annella.

Elviksestä vähän vanhempi kuva

Elviksen tämän päiväinen kuva. Ihan ei ole nappi otos, mutta saanee kelvata.

Kyllä siinä helposti hurahti pari tuntia koirien tutustuessa, meidän kahvitellessa ja aika tuntui rientävän. Koirien omistajatkin tulivat hyvin juttuun ja sitähän riitti ja olisi riittänyt vaikka iltaan asti. 

Tästä ihastuttavasta yhdistelmästä löytyy tarkempia tietoja Sadepilven kotisivuiltä. Etusivulla on suora linkki. http://sadepilven.esy.es/ 

Olen kamalan pahoillani blogin lukijoiden puolesta, mutta joudutte kestämään tätä minun hehkutustani jatkossa. Empäs olekkaan pahoillani!!! :D 

Pitäkäähän peukut ja tassut pystyssä, että meillä tärppää sitten loppu kesästä!!

Kuka on pomo?

Olen nyt iltapäivällä miettinyt aihetta niin paljon, että pakko istua ihan alas kirjoittamalla pohtia asiaa. Meillä on jonkinlainen valtasuhteiden muutos menossa koirien välillä.
En nyt tiedä, kuinka montaa tämä kiinnostaa. Kirjoitampa nyt kumminkin ja käyn jokaisen koiran läpi.

PYRY 8v 3kk

Lempinimiltään Pöhkö, Lutku, Py-Py, Ukko, Äijä

Luonteeltaan varsinainen Mies, tai miäs niin kun minä sitä sanon. Leikattu kivesvian takia 2 vuotiaana, silmäsairas, mm. kaihin alku, mutta ei vaikuta kuulemma vielä ainakaan näköön. Elämäni koira, jonka ostin itselleni 40-vuotis lahjaksi. Enkä ole katunut päivääkään. Vaikea koira nuorena. Ei kelvannu namit tai lelut ja oli huono syömään. Pyry on hirveän kiltti luonteeltaan, mutta se tietää mikä sen asema on laumassa.

The Boss, hän määrää missä kappi seisoo. Yli ei kävellä. Eikä anna vanhempienkaan narttujen määrätä, karvat pystyyn ja haastetta kohti.

Pilviä sen ei tarvi komentaa, koska se tietää paikkansa ja asemansa. Niillä ei ole koskaan ollu mitään isoa riitaa.

Tuiskua kohtaan Pyry on etäisempi. Ei oiken teinin oikut jaksa kiinnostaa. Lähtee joskus Tuiskun leikkiin. Sen kuule jo äänestä, koska leikkivät keskenään.

PILVI 5v 11kk

Lempinimiltään Pilvi Pikkarainen, Pi-Pi, Hipsukka, Hyvä Tyttö

Pilvi tuli mulle sijoituskoirana ja halusin Pyrylle kaverin, koska se oli jotenkin yksinäisen oloinen. Niistähän tuli sitten ihanat ystävät. Pilvillä on ollut kahdet pennut. Ahne ollut aina ja ruoka on maistunut, vaikka sen kanssa oli ongelmia kun paino ei noussut. Todellinen kuivan kesän orava, kunne sai ekat pennut.

Luonteeltaan kaikkien kaveri. Ei ole koiraa, jonka kanssa Pilvi ei tulisi toimeen. Hirveän ystävällinen ja maailman paras äitikoira, Siivoo, leikkii, hoivaa, ruokkii kaikin voimin ja joka imettää pentujaan lähtöpäivään asti,Tuiskua 10 viikkoiseksi. Koirassa on myös luonnetta. Jos se ei halua tehdä jotain, mitä ihminen pyytää, niin se ei todellakaan sitä tee. Kauankohan on joskus odotettu ulko-oven edessä, että neiti suostuu menemään istumaan, niin kun muutkin. Toiset on jo ulkona kun Pilvi pönöttää edelleen, eikä istu. Joskus on vartti odotettu.

Pilvi ei havittele laumassa pomon paikkaa. Se ei ole siitä koskaan ollut kiinnostunut. Se on hyvin tyytyvänen omaan osaansa.

Pyryä kohtaan kiltti ja tietää hyvin etukäteen mitä se tekee ja käyttäytyy sen mukaan. Väistää takavasemmalle, jos Pyry alkaa "murmuttaan".

Tuiskua kohtaan käyttäytyy kun äitikoira. Raivostuttavaa! Syö edelleen sen paskat jos mahdollista. Tuisku puri pienenä sitä maitohampailla niin lujaa ja paljon, että Pilvillä on kaula ja kurkku ihan täynnä rupia. Ei kiellä, ei murahda. Alistuu Tuiskun riepoteltavaksi, vetää häntää koipien väliin ja yrittää vetäytyä kerälle ja kärsii. Ihan uskomatonta, miten Pilvi antaa Tuiskun kohdella sitä kaltoin. Ihan pahaa tekee, kun sitä katselee, välillä melkein tulee tippa silmään :(

TUISKU 10kk

Lempinimiltään Tuhohyönteinen, Tui-Tui, Pikkunen

Luonteeltaan ihan mahdoton vekara! Joka kerta kun tulee kotiin ja koirat on ollu keskenään, niin jotain on syöty. Kankaisia sänkyjä revitty, niin että täytettä pitkin eteisen lattiaa. Ovat nykyään pelkästään eteisessä, koska kun pääsivät keittiöön, niin lattialle oli väännetty väkisin pissat ja/tai kakat. Ottaa mallia isommistaan ja äitinsä kanssa kun pääsevät alkuun, niin haukkukonsertti on valmis. Tuisku on sellainen herkkä tyttö. Kun tulee luokse, korvat menee luimuun ja välillä lähes ryömien tullaan kohti. Arka ollut muita koiria kohtaan, mutta kun käydään vähän hajukoulutuksessa ja sen jälkeen pääsee leikkimään 2-3 muun koiran kanssa, niin se on alkanut nyt sujumaan. eikä mene nykyään jatkuvaksi haukkumiseksi.

Sitten tuleekin se aihe, miksi tätä lähdin kirjoittamaan...

Mikä tulee olemaan Tuiskun paikka laumassa?
Nimittäin oireita on ollut jo jonkin aikaa. Pilviähän Tuisku riepottaa mennen tullen, eikä äitinsä saa sitä metsässäkään enää kiinni. Varmaa on se, että tämä valkoinen kiipeää arvoasteikossa äitinsä yli lopullisesti jossain vaiheessa. Vielä sentään kuuntelee, jos Pilvi murahtaa ja näyttää hampaita, että olen tosissani. Oireita isommasta yhteenotosta on jo ollut ilmassa.

Mites sitten tuo Pyry? Ei tuo Ukko nyt niin vanha ole, ettei se tuollaiselle natiaiselle näyttäisi taivaan merkit. Oireita sihen suuntaankin on olemassa, että yhteenotto on jossain vaiheessa tulossa. Toivottavasti eivät käy toistensa kimppuun, kun en ole kotona, ettei tarvi puoli kuollutta koiraa lähteä lääkäriin viemään. Pyry näyttää oman asemansa Tuiskulle selvästi ja kun ei viesti mene perille, niin urahdellen karvat pystyssä tossa sitten niin kuljetaan. Joskus on toinen käskettävä pois huoneesta, kun lämpötila alkaa nousta. Näitä tilanteita on onneksi vielä harvoin.

Pilvi on taas tapansa mukaan sovittelijan roolissa. Jos nämä kaksi vähääkään leikkivät, niin Pilvi mennee ihan suoraa väliin. Eli, tunkee ittensä Pyryn ja Tuiskun väliin ja koittaa saada jälkikasvunsa sieltä pois. Se ei jostain syystä halua, että Pyry ja Tuisku leikkivät keskenään. Aavistaako se, että yhteenotto tulee jossain vaiheessa, vai mistä se johtuu?

Tässä siis mietteitä. Sen tulevaisuus sitten näyttää.
Uskon, että Pyry on niin Äijä, että se ei asemaansa Tuiskulle luovuta. Se on tottunut määräämään tangon tahdin. Tuisku tulee varmasti saamaan vielä selkäänsä, jos uskaltaa pomon paikkaa kysellä.

Mutta jos lukijoille tulee jotakin mieleen niin kommenttia kehiin.

Taidan tarttua imuriin ja sitä vähän ulkoiluttaa...
nimittäin kaikilla kolmella koiralla on karvanlähtö aika

Lahden KV näyttely ja gööttiyhdistyksen kevätkokous 21.3.2015

Nyt on Pilvikin päässyt varmaan yli 2 vuoden näyttelytauon jälkeen esiintymään. Voin sanoa, että hirvitti lähtee. Ihan siitä syystä, että taukoa oli ollut niin paljon. Pilvin käytös näyttelyissä ei ole lainkaan taattu. Jos sitä ei huvita esiintyä niin se ei sillon todellakaan tee sitä, vaan vetää sekä räksyttää.

Tällä kertaa käytös oli  kuitenkin yli odotusten. Niin osasi olla ja tykkäsi kun sai taas näyttää nätiltä. Suorastaan nautiskeli!

Kuvat: Miia Kierikki-Malinen

Pilvi pikkarainen

Pilvin arvostelu: 
Oikeat mittasuhteet. Raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Feminiininen pää. Rintakehä saisi olla pidempi. Tasapainoisesti kulmautunut. 
Turhan laskeva lantio, jonka takia takaliike jää turhan lyhyeksi. Hyvä karvan laatu ja värimerkit. Mukava luonne. Esiintyy hyvin.

ERI

Tuo viimeinen maininta: "Esiintyy hyvin" lämmitti erittäin paljon mieltä, kun tiedän millainen luupää Pilvi voi oikeesti olla. Kyllä mä vähän olin ylpeä sen hyvästä käytöksestä. Sen puolesta näyttely oli oikein onnistunut.

Näki pitkästä aikaa ihania näyttelykavereitakin.
Varsinkin Päivi P:n kanssa käymä keskustelu jäi päähäni pyörimään ja jota olen ajatellut päivittäin sen jälkeen kun tulin kotiin. Katostaan, katsotaan. En kerro asiasta vielä sen enempää ;)

Meillä oli näyttelyn jälkeen gööttiyhdistyksen kevätkokous. Oli kiva kun siellä oli enemmän porukkaa kun syyskokouksessa. Viime vuonna menestyneet saivat pyttyjä ja kansioita täytettäväksi.

Pakko laittaa Pilvistä vielä tämä kuva.
Tämä kuva kertoo tuosta koirasta enemmän kuin tuhat sanaa!!

Kouvolan pentunäyttely 8.3.2015

Aamulla aikaisin ylös nousu ja kohti Kouvolaa!

Heräsin vähän liian myöhään siihen, että olisihan sitä Tuiskuakin voinut pentunäyttelyissä käyttää, mutta yhdessä me nyt sitten käytiin.

Vaikka kuvat ovat kovin huonolaatuisia, niin silti päätin kaiken uhalla laittaa muutaman.

Tuisku odotti vuoroaan nätisti.

Tuisku oli alkuun ihan hermona siihen mahdottomaan koira ja hälinä määrään mitä siellä oli. Kunhan sai aikansa hötkyillä, niin kyllä sitä sitten kivasti rauhotuttiin. Me ollaan näyttelykäyttäytymistä harjoteltu kotona vähäsen, mutta eihän se tuolla osannut sitten yhtään mennä kun kaikki oli niin kamalan jännää.

Seisottiin ihan nätisti kumminkin

Tuomarin käsittelyssä. Pöydällä oli kamalan jännittävää!

"Mä en oikeesti tykkää kun noi toiset koirat kattelee mua!"

Tuiskun arvostelu:
Feminiininen, hyvät mittasuhteet omaava narttupentu. Sievä pään malli. Miellyttävä ilme. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Rintakehä saa vielä iän myötä täyttyä. 
Riittävä luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Ryhdikäs liikkuja. 
Turkki juuri vaihtumassa, selän päällä jo lupaavaa karkeaa uutta karvaa. Reipas käytös.

KP, PN2

Tuomari ei sanallakaan sanonut Tuiskun karvan väristä. Käsitteli ja arvosteli kun mitä tahansa gööttiä, mikä oli oikein mukavaa.

Oli kiva käydä näyttelyssä pitkästä aikaa.

Vähän on ollut kaikenlaista, niin en ole viime kuukausina päivitellyt, mutta asia korjaantuu NYT.
Teen tässä lähi aikoina useammankin päivityksen, niin päästään ajan tasalle.

Kaapelitehtaan pentunäyttely 11.1.2015

Koska Sadepilven kennelistä on lähtenyt maailmalle vain yksi pentue, niin eihän sitä voi paljon näyttelytuloksia olla. Pennut täyttävät 18.1. vasta 7 kuukautta.

Mutta kappas vaan. Yksi porukasta kävi sunnuntaina pentunäyttelyssä Kaapelitehtaalla Helsingissä ja enhän minä malttanut olla pois kun ensimmäinen kasvatti pääsee estradille. 

Kamera ja eväät valmiiksi. Kello soittamaan 5.30 ja auto starttasi 6.45. 

Olipa hyvä, että lähdin ajoissa. Oli aivan järkyttävä ilma ajaa! Pimeä tie, lunta tuiskutti niin ettei meinannut tietä nähdä ja tuuli otti niin autoon, ettei uskaltanu edes yhdeksää kymppiä ajaa. 

Ei ole ikinä menny niin kauaa ajaa Helsinkiin. Mutta ajatellaan positiivisesti. Perille pääsin ehjänä ja hyvin ajoissa! :) Kyllä sitä tuli nuorena kohellettua autolla ihan riittävästi.

Sadepilven Aino Aamutähti "Hile"

Hile odottaa rennosti vuoroaan

Hileestä on tullut tavattoman kaunis ja sopusuhtainen nuori neiti. 

Väritys on tullut isältä ja naaman terävät piirteet äidiltä. 

Näyttäisi onneksi kasvavan isommaksi kun Pilvi-emä, joka on oikeesti aika kääpiö göötiksi.

Tuomari: Unto Timonen

Hile pitää iloisesti häntää pystyssä. Äitinsä tyttö ;)

Hile osallistui siis ryhmään : Nartut, pentuluokka 5-7 kk

sijoitus 2 ja KP (Kunniapalkinto)

Arvostelu:

"Hyvän kokoinen narttupentu jolla hyvä raajaluusto. Hyväpiirteinen pää. kaunis kaula. Hyvä eturinta. Erinomainen runko. Hyvä ylälinja. Hyvä polvi ja kinnerkulma. Takaliike voisi olla ponnekkaampi."

PEK 2, KP

Susanna ja Hile. Reippaat tytöt :)

Mukava tuokio saman henkisten ihmisten kanssa tuli vietettyä. 

Oli kiva jutella vanhojen ja uusien tuttavien kanssa. Sai uusia kavereita niin Hile kun minäkin. 

Oli siellä pieni rakkaustarinakin.

Kuva: Päivi Pelkonen

Evert ja Hile

Tässä se tuli todistettua, että kyllä se maalaiskoirakin suuressa maailmassa pärjää. 

Rohkea ja ennakkoluuloton Hile. 

Sellainen göötin pitää ollakin. 

Vai mitä ;)

Kyllä! Jos Hile saa vastata

Loppuvuoden juttuja

Tammikuun 30. päivä olin varannut Pyrylle silmälääkärin.
Pyryn silmät kuvattiin ekan kerran syksyllä 2011 sen ollessa noin 3,5 vuotias. Tampereella silmälääkäri löysi sieltä jotain kummallista, jota ei osaa tulkita.
Tämän epämääräinen diagnoosi jäi mieltäni kahertamaan ja varasin "kunnon" lääkärille ajan, joka todella tietää gööttien silmistä jotain.
Ajettiin siis keväällä 2012 Kirkkonummelle. Pyryllä todettiin alkava kaihi ja verkkokalvorappeuma sairaus, joka on gööteillä perinnöllinen ja jota yleisesti kutsutaan lyhyesti J175.
Nyt oli kulunut edellisestä käynnistä aikaa pyöreesti 2.5 vuotta, joten ajattelin että on taas aika. Sairaudet eivät onneksi silmissä ole paljon edenneet, vain vähän.

Pyry antoi vuonna 2009 verinäytteen professori Hannes Lohen tutkimusryhmälle, joka tutkii tätä sairautta ja päivää aikaisemmin tuli postissa tulokset: GG
Joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että "koiralla on 18 kertainen riski sairastua retinopatiaan"
No Pyryllähän se oli jo todettu varmasti 2011.
Päivi Vanhapelto, joka kaksi kertaa on nyt kuvannut Pyryn silmät, oli tässä tutkimuksessa mukana kuvaamassa gööttien silmiä, joten hän varmasti osasi kertoa niistä kaiken tarpeellisen. Sairaus monesti tulee silmäkuvauksissa esille vasta sitten kun koiralla on pentuja jo tehty. Pyry on kivesvian takia leikattu uros, joten jälkeläisiä ei ole, onneksi voisin nyt sana.

Huojentunein mielin sieltä kotiin lähdettiin. Pyry näkee edelleen hyvin!


Seuraava päivä ei sitten mennyt ihan putkeen. Nimittäin meillä ei tuo koirien naamojen turvotus juttu jäänyt Tuiskuun ja Pilviin...
Pyryn naama turposi seuraavana päivänä, uuden vuoden aattona. Pojalla on ikää kohta 8v ja otti sille enemmän koville kun tytöillä. Aattona aamupäivällä naama oli turvonnut. Suuhun 1,5 kyytablettia. Illalla lisää kun ei vielä ollut palautunut ja aamulla vielä vähän.

Kännykkäkuva. Naama silloin kun se huomattiin.

Toivotaan, että tämä mystinen juttu ei enää toistu. Mitään muuta ei olla keksitty kun joku virus.
Kotiin ei hankittu mitään uutta, ei joulukukkaa, ei uutta ruokaa ihmisille tai koirille eikä edes uutta dödöä ihmisillä.
Pyry toipui kaikkiaan pari päivää ja oli sen jälkeen taas oma itsensä.

Sellaista tällä kertaa.